lauantai 13. helmikuuta 2016

Paluu arkeen


Matkoilla on aina kiva käydä, mutta niin on myös kiva palata kotiinkin. Borta bra men hemma bäst! Ollaan nyt ehditty parisen päivää olemaan kotosalla Teneriffan matkan jälkeen.


 Saavuttiin yöllä Helsinki-Vantaalle, josta ajettiin Frejn vanhempien luokse (olivat myös matkalla mukana), kun asuvat matkan varrella kotiimme. Nukuimme siellä yön yli. Aamulla hieman muistelimme mukavaa reissua. Ruoan jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti Turkuun. Matkan varrella pysähdyttiin kuitenkin Äitini luokse Saloon pariksi tunniksi. Ilta menikin sitten kotona matkatavaroita purkaen.



 Teneriffan matkasta on paljon kerrottavaa ja sitäkin enemmän kuvia. Ajattelinkin, että teen pienen juttusarjan tuosta matkasta ettei tämä postaus veny ihan mahdottomaksi. =)



 Oli kyllä ihanaa olla matkalla. Nyt jaksaa taas kesään asti vaikka olis miten harmaata (tosin lunta tuli heti seuraavana yönä). Ehdittiin tuossa harmaudessa olemaan vuorokausi, kun sitten aamulla heräsin ja katsoin parvekkeen ikkunasta ulos. Valkoisuus ihan häikäisi mun silmiäni, kun tulin pimennetystä makuuhuoneesta.


Arki ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Frej nukkui pommiin, sillä herätyskello (kännykän) ei herättynytkään häntä. Onneksi hänellä on hieman joustavat työajat. Tosin sinä päivänä hänellä oli vielä yliopistolla jotain luentojakin. Ihmettelin, kun en saanut häneen yhteyttä. No, hänen kännykkä oli sanonut sopimuksensa irti (joku piirilevy hajonnut). Mä olin nukkunut yön vähän huonosti, kun Staffan kieriskeli vieressä. Aamulla totesin, että hänen nenä vuotaa eli jotain flunssaa tullut. Huonot asiat usein kasaantuvat kaikki samaan syssyyn. Frej oli joutunut bussissakin maksamaan käteisellä, kun bussikortti oli mennyt umpeen. Ladatakseen sen uudestaan hän olisi tarvinnut vielä jotain todistuksia opiskeluista, että saisi sen opiskelijahintaan.






Taas on paljon uusi kivoja kokemuksia ja upeita muistoja. Vaikka Staffan ei tästä matkasta tulekaan mitään muistamaan niin meille vanhemmille (ja isovanhemmille) jäi upeita muistoja. Staffanilla oli kuitenkin mukavaa reissussa ja hän nautti varsinkin rannalla olemisesta.







Joskus joku on ihmetellyt miten mä viitsin lähteä pienen lapsen kanssa johonkon matkalla. Ajellaan paljon isovanhempien luokse. Me ei kummatkaan olla Turusta kotoisin, joten matkaa sukulaisten ja ystävien luokse on usein vähintään 50km. Staffanin kanssa kuitenkin on aina ollut tosi helppo mennä ja matkustella. Autossa hän useimmiten nukkuu. Hän on niin kiltti poika. Ei pahemmin mistään valita (kunhan Äiti on lähellä).






Oikeastaan meillä on matkoilla ollut helpompaa kuin kotona, sillä Staffan on nukkunut siellä todella hyvin. Matkustetaan tietysti lapsen ehdoilla. Yritetään tehdä matkalla myös sellaisia asioita mitä kotonakin (vaikka ympäristö onkin eri) ja noudattaa ruoka- ja nukkumisaikoja.


 Piti laittaa tää seuraavakin kuva tänne, kun se on jotenkin niin hauskan pöllö! :)



Meidän perhe tykkää matkailusta. Matkalla kuitenkin hieman kaipaa sitä arkea ja mitä kaikkea kotonakin voi tehdä. Yritän aina nauttia hetkestä, mutta tekevänä ihmisenä kuitenkin aina välillä mietin seuraavia projekteja jne. Nytkin odotin innoissani koska pääsen kirjoittamaan blogijuttuja ja testaamaan muutamaa askarteluideaa. Kai siitä tietää, että on ihan kiva arkikin, kun sitäkin kaipaa. Arki on kuitenkin se elämän perusta ja varsinkin lapselle tietyt rutiinit elämässä ovat tärkeitä.


Staffanin mentyä nukkumaan meillä jää Frejn kanssa kahden keskistä aikaa niin kotona kuin lomallakin. Lomalla pelailtiin illalla biljardia ja nautittiin elämästä.



Kyllä omassa sängyssä on taas ihana nukkua!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa jos saan lukea kommenttisi jutusta!