lauantai 2. huhtikuuta 2016

Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista -Turun linnassa



Viime päivinä on tapahtunut ja ollaan tehty kaikenlaista kivaa perheen kanssa. Siksi en valitettavasti ole kauheasti ehtinyt blogia kirjoittamaan. Juttuja kyllä riittäisi! Meillä oli eilen pikainen vierailu Turun linnassa. Itse linnaa olemme käyneet mieheni Frejn kanssa katsomassa useamman kerran. Siinä on aina vaan jotain viehätystä. Ihania sokkeloisia käytäviä ja vanhan ajan loistoa.




Linnassa on myös näyttelyitä ja tällä kertaa suuntasimmekin linnaan juuri siellä olevan näyttelyn vuoksi. Frej sanoi pari viikkoa sitten, että haluaisi nähdä näyttelyn. Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista -näyttely on esillä vain tämän viikon loppuun, joten sovitimme vierailumme sinne hänen eilisen työpäivänsä päätteeksi.



Saimme auton parkkiin ihan linnan viereen. Kävelimme hieman linnan puistossa ja räpsin kuvia Staffanista. Iltapäivä oli todella kaunis. Aamupäivällä olin Staffanin kanssa perhekerhossa ja sinne lähtiessä satoi isoja lumihiutaleita. Niistä oli pojalle paljon iloa ja ihmeteltävää samalla, kun kävelimme kohti kerhotilaa. Sen verran lämmintä kuitenkin oli, että lumi suli heti maahan pudotessaan. 







Iltapäivällä noin tunti ennen sulkemisaikaa linnassa ei ollut mitään ruuhkaa, vain muutama vierailija lisäksemme. Saimme rauhassa katsella. Ainakin niin rauhassa kuin menevän 1,5-vuotiaan taaperon kanssa voi katsoa. Linnassa tietysti kaikui kivasti ja Staffanin piti sitä alussa vähän kokeilla. Linnassa oli paljon kivoja rappusia, joista Staffan oli innoissaan. Staffan kiipeili ikkunasyvenyksissä oleviin istumapaikkoihin, tutustui hieman lähemmin isoihin takkoihin ja tutki tarkasti jänniä pieniä koloja. Paljon nähtävää ja ihmeteltävää pienelle ihmiselle. 




Yritimme tietysti vahtia lasta kovin, mutta emme kuitenkaan koko aikaa jaksaneet kantaa häntä sylissä. Pääosin hän olikin ihan kauniisti. Huoneissa olevat "vartijat" naureskelivat vain Staffanin pienille tutkimusretkille ja ääntelyille. Sellaisiahan ne pienet ovat yleensä.

 Itse näyttelyhuoneessa Staffan ehtikin koskea näyttelyikkunan lasia. Tietysti kielsimme häntä koskemasta mihinkään ja pääosin pidimme häntä sylissä. Näyttelytilassa oli vartija, joka sai puhelun. En tässä vaiheessa osannut vielä yhdistää asioita. Mieheni kyseli seuraavassa portaikossa olevalta oppaalta tauluista. Hän ystävällisesti kertoi niistä meille ja kertoi myös mistä löydämme nämä kysymämme taulut. Hän myös sanoi, että niihin ei saa koskea, että tulee heti kännykkään hälytys. Itse ainakin tajusin tämän vihjeenä ja tajusin, että näyttelytilan vartijan saama puhelu varmaan koski tarkistusta hälytyksen tultua. Miehelleni mainitsin asiasta ulkona ja hän ei ollut tajunnut asiaa. Sanoi, että ei hän tuollaisia vihjailuja ymmärrä. Taas todistettu, että miehet ei niitä vihjailuja ymmärrä! Heh! 



Itse näyttelyssä oli 150 erilaista esinettä, jotka olivat tulleet pääasiallisesti Pavlovskin palatsiin erilaisina lahjoina 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Esillä oli mm. paljon tauluja, posliiniastioita, viuhkoja, veistoksia, koruja ja erilaisia koriste-esineitä. Esillä oli myös Fabergén mestarien tekemiä esineitä. Tuolloin lahjanantajan oli pitänyt täyttää lomake, jossa kertoi mitä halusi antaa lahjaksi keisariperheelle. He joko hyväksyivät tai hylkäsivät lahjan. Vastaanotetuista lahjoista lähetettiin aina kiitoskirje tai jokin esine vastalahjaksi. Vastalahja voisi olla samanarvoinen kuin saatukin lahja. 




Hassuttelimme vähän tuollaisilla naamatauluilla. Ei saatu kuvaa, jossa mun ja Staffanin päät olisivat samaan aikaan kohdillaan, sillä Staffan halusi kurkata aina mitä mä teen. 

Tällä kertaa emme kiertäneet koko linnaa vaan vain toisen puolen ja näyttelyn. Tästä olikin mukava aloittaa viikonloppu. Ajelimme kaupan kautta kotiin ja tacoja syömään. Myös tänään näyttäisi olevan ihana ilma ulkona. Staffanin päiväunien aika on pian ja lähdemme silloin ajelemaan kohti mummolaa Saloon. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 


2 kommenttia:

  1. Vitsit, pitäis kyllä itsekin taas käydä Linnassa sisällä asti, oon viimeks käyny joskus koulun kanssa ala-asteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ihmeessä mennä, on se vaan niin hieno paikka. Itse en ainakaan ole vielä kyllästynyt, vaikka kerran pari vuodessa käydäänkin siellä. Varsinkin kesällä kiva ja on aina välillä kivoja kierroksia =)

      Poista

Ihanaa jos saan lukea kommenttisi jutusta!