maanantai 15. elokuuta 2016

Se kukkii!


Meillä ei sen kummemmin äitienpäivää vietetty. Lahjoja sain kyllä. Rakkain niistä oli pojun dagiksessa tekemä lahja. Dagiksesta häntä kotiin hakiessani sain mukaani kauniisti sellofaaniin pakatun kukkasen taimen valkoisessa ruukussa. Ruukussa oli myös jo kukkiva kukkanen, pojun käden jälki, joka lahjassa oli ihaninta <3

Auringonkukkanen on kesän aikana kasvanut ihan kivasti pituutta, mutta kauheasti voimaa se ei tietenkään pienestä ruukusta saanut. Me ollaan myös kesäisin aika paljon menossa, joten kasteleminen on välillä jäänyt vähäiselle. Tai ihan vain unohtunut. Taimi on ainakin pari kertaa osoittanut jo nuukahtamisen merkkejä, jolloin olen jo pelännyt sen kuolevan. Miten tuo pieni taimi voikaan olla niin rakas, kun sen on saanut niin rakkaalta henkilöltä! Välillä, kun taimi on ollut puoli kuolleena olen antanut sille "tekohengitystä". Mä niin nauroin ekan kerran jälkeen, että kaikkea sitä näkeekään itsensä tekevän, heh! :) Mä olen kuullut joskus, että se oikeasti auttaa, kun kukkasille puhuu. Kukkaset saavat siitä tärkeää hiilidioksidia. Siinä mä sitten olen henkäillyt kukkasen taimelle. Enpä tiedä oliko se se "tekohengitys" vai vain veden lisääminen, mutta puolikuollut kukkanen on jo muutaman kerran pelastattu siten. Kaiken lisäksi se on nyt kukkinut parisen viikkoa. Osuva otsikko olisi myös ollut It´s alive! Kukka ei mikään suuri ole, mutta kuitenkin! <3

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa jos saan lukea kommenttisi jutusta!