perjantai 2. syyskuuta 2016

Koko perheen Tivoli - Pieni musikaali suurista tunteista

Juliste: Juha Harju, Sam Sihvonen
Pidän kovasti teatterista. Viime aikoina en ole kuitenkaan ehtinyt käymään missään. Sain blogin kautta Turun Kaupunginteatterilta kutsun katsomaan Lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytöstä Linnateatteriin. Tartuin heti tarjoukseen ja ilmoittauduin mukaan, ehdottomasti!

Tivolin suositusikä on neljästä vuodesta eteen päin. Oma taapero on vielä sen verran pieni ja menevä (alle 2v.), että ei ehkä jaksaisikaan olla paikoillaan 45 minuuttia. Onneksi mulla on noita siskojen lapsia, joten otin sieltä kaverikseni mukaan 7v. kummipoikani. Sain sitten vähän lapsenkin näkökulmaa näytöksestä.

Blogitilaisuuden alussa saimme kuulla hieman näytelmästä ja sen taustoista Tivolin käsikirjoittaja-ohjaajalta Kimmo Virtaselta. Tarjolla oli pientä hyvää suolaista ja makeaa juomien kera. Lapset saivat lisäksi väritellä Tivoli aiheisia kuvia ajan kuluksi. Oli mukava nähdä uusia ja vanhoja blogituttuja.


Mistä näytelmä sitten kertoo? 5-vuotias pikkutyttö lähtee tunteita hilllitsevän äitinsä ja syömällä tunteensa tukahduttavan isänsä kanssa tivoliin. Taikuri taikoo vanhemmat toiselle puolelle tivolia ja pikkutyttö jää yksin rakkaan pehmolelun, hirvi Möttösen kanssa. Tytölle rakas Möttönen on tunneasiantuntija, joka puhuu (must niin ihanaa, joidenkin mielest ehkä hirveää) turun murretta. Pienoismusikaalissa käydään läpi tunteiden vuoristorataa mm. laulaen ja tanssien. Erilaiset tuntetilat tulevat esille nerokkaasti tivolin kiertämisen myötä. Enpä ollut ennen ajatellut miten paljon erilaisia tunteita tivolissa voi oikeasti kokea.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Näytelmän alussa 5v. Sofia huutaa kovaan ääneen toitottaen "en syö puuroa, en syö puuroa". Tuli heti kotoisa olo (vaikka meillä tuo ilmaistaan vähän lyhyemmin "Njää" suomenruotsalaisella aksentilla ja työnnetään puurolautanen kauemmas nenän edestä). Omat tunteeni ainakin heräsivät siis heti näytöksen alkumetreillä.

Jollei jollekin vielä tullut selväksi niin näytelmässä käsitellään tunteita, jotka ravisuttavat pienen lapsen mieltä. Itsekin sain ajattelemisen aihetta sekä omista tunteista, mutta varsinkin tuon meidän taaperon näkökulmaa asiaan. Näytelmän myötä kiinnostuin itsekin enemmän tutkimaan lasten tunnekasvatusta. Se on meille ajankohtaista, sillä vajaa pari vuotias elää ensimmäistä uhmaansa, jolloin tunteet vaihtuvat nopeasti ja niitä myös ilmaistaan voimakkaasti.

Lasten tuleekin saada näyttää tunteensa, mutta meidän vanhempien tehtävä on auttaa heitä tunnistamaan ja käsittelemään kohdatut tunnetilat ja muuttaa ne sanoiksi. Hieman isomman lapsen kanssa tunteet ovat myös tämän näytelmän kautta ehkä helpompi ottaa esille ja puhua niistä. Käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen sanoo, että olemme kaikki saaneet tunteet syntymälahjana, mutta ilman käyttöohjeita. Hän toivoo, että Tivolin tarinan myötä perheissä syntyy keskustelua tunteista. Siinä hän onnistui (ainakin meidän kohdalla) loistavasti.

Välillä vähän salaa katsoin kummipoikani reaktioita näytelmään. Huomasin miten hän eli näytelmän mukana (ainakin osan) lavalla olevista tunteista. Välillä naurettiin, oltiin vakavia, ihmeteltiin, iloittiin, pelästyttiin, oltiin ehkä hieman surullisiakin. Voisin kuvitella, että kummitustalo kohtaus oli ehkä hieman pelottava osalle pienemmistä lapsista (ainakin jos on herkkä lapsi). Tunne tosin sekin, joka tulee käsitellä ja onhan se hienoa, kun voittaa pelkonsa, kuten pieni Sofia tyttökin tekee.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Näytelmä oli oikein viihdyttävä ja ihailin sitä tivolin tunnelmaa mikä lavalle oli saatu. Lavasteet olivat värikkäät ja tivolimaiset hupipeileineen ja nakkikioskeineen päivineen. Valaistus ja taustaseinälle heijastetut kuvat toivat upean lisän näytelmään. Kiinnitin myös huomiota upeaan puvustukseen ja näyttelijät tosiaan osaavat hommansa.

Itselleni jäi erittäin hyvä fiilis teatterikäynnistämme. Kummipoika oli myös innoissaan ensimmäisestä teatterikäynnistään ja saan hänestä varmasti jatkossakin kaverin teatteriin. Sain seuraavana aamuna siskoltani tekstiviestinä kiitokset, että kummipoika oli kovasti tykännyt Tivolista. Hän oli ollut koko illan innoissaan näytöksestä ja kertonut muille mitä siinä oli.

Turun Kaupunginteatterin syksyn ohjelmistosta löytyy paljon mielenkiintoisia näytelmiä. Lapsille voisi olla kiva Saiturin joulu ja hieman isommille lapsille Robin Hoodin sydän. Itseäni kiinnostaa Toc Toc (komedia neurooseista) ja miehelleni sopivalta kuulostaa Luolamiehen ruuhkavuodet.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Mielestäni on todella ihanaa, että tehdään tällaisia koko perheelle soveltuvia näytelmiä. Siitä suuret pointsit tälle näytelmälle ja sen luojalle Kimmo Virtaselle. Hintakaan ei mielestäni ole mikään päätä huimaava, 10€/lippu.

Lisätietoa Tivolista löydät Turun Kaupunginteatterin sivuilta ja esitys ajankohdat sekät lipputilaukset hoituvat täältä. Kannattaa myös seurailla blogiani, sillä tulossa on arvonta, jossa voit voittaa perheellesi liput Tivolin näytökseen.

Saimme laatuaikaa kummipojan kanssa hyvän näytelmän merkeissä. Suuri kiitos vielä blogitapahtumasta ja lipuista Turun Kaupunginteatterille!

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen. Kummipojan lemppari oli pelle, joka painoi nappia ja puhkoi ilmapalloja. Oma lempihahmoni oli syömällä tunteitaan hillitsevä isä.

Voit seurata blogia myös facebookissa www.facebook.com/kotonajakaupungilla/

2 kommenttia:

  1. Olet hienosti analysoinut Tivoli-musikaalin. Ja sen tunteitten tarinan. Tätä oli kiva lukea!
    Ja oli tosi kiva tavata sinut kummipoikasi kanssa Linnateatterissa. On hienoa, kun blogikollegan näkee livenä. Bloggaamisen sokeria!
    Minun pikkuinen seuralaiseni koki oudot hahmot vähän pelottavina; näkeehän noita telkkarissa, mutta lavalla näyttivät niin isoilta. Mutta noistakin tunteista juteltiin. Inspiroiva esitys!
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! <3
      Oli tosiaan oikein mukava nähdä "oikeassa elämässä".

      Ensimmäinen blogitapahtuma meni kivasti, vaikka etukäteen sitä vähän jännitinkin.

      Tosiaan ne hahmot varmaan voivat hieman pelottavia pienille olla. Tuota en itse tullutkaan ajatelleeksi. Meidän taaperokin pelkää (tai ainakin jännittää) erilaisia hahmoja, joita esim. laivalla ollaan nähty (mm. Muumit ja Harri Hylje sekä Ville Viking).

      Kummitustalokohtauksessa oli hieman pelottava fiilis (kuten tietysti kummituslinnassa kuuluukin olla). Itselleni tuli siinä kohtaa heti mieleeni, että voi olla hieman pelottava kohta pienemmille. Tai ainakin varmasti olisin itse pelännyt alle kouluikäisenä.

      Toivottavasti viikonloppusi on mennyt hyvin ja
      ihanaa alkavaa viikkoa! :)

      Poista

Ihanaa jos saan lukea kommenttisi jutusta!