perjantai 17. marraskuuta 2017

Isänpäivän viettoa

Sunnuntaina oli isänpäivä, mutta me juhlimme sitä jo lauantaina. Olimme viikonlopun vietossa Tammisaaressa mieheni vanhempien luona. Sunnuntaina meillä oli muuta menoa, joten isänpäiväjuhlallisuudet hoisimme jo lauantaina. Ilma oli kovin synkeä ja sateinen koko viikonlopun ja aikaa ei tullut pahemmin ulkona vietettyä.


Meillä ei ole ollut tapana herätä aamulla aikaisin onnittelemaan suoraan sänkyyn. Ehkä tapa vielä muotoutuu, kun lapsi kasvaa ja ymmärtää tämän juhlapäivän päälle. Nyt olemme mylös viettäneet kaikki (ne kaikki kolme) isänpäivää anoppilassa. Näin olemme voineet juhlia myös mieheni isää samalla. Omaa isää muistelen suurella lämmöllä sydämessäni. Anoppilassa juhliessa pääsen itse helpolla, sillä anoppi osaa ja tykkää laittaa ryuokia. Tällä kertaa anoppi teki herkulllisen juhla-aterian. Alkupalaksi oli kampasimpukoita höysteineen valkoviinin kera. Pääruokana oli hyvää lihaa, kastiketta ja juureksia sekä salaattia. Kolme vee istui ensimmäisenä pöydässä ja huusi kakkua. Oli sellaisen nähnyt ja odoteli sitä kovin.


Jälkiruoaksi oli herkullista kakkua, kahvia ja konjakkia.

Lahjaksi Fafa sai kirjan, kun tykkää lukea. Miehelleni olin ostanut Superman yöpyjaman. Kummatkin saivat lisäksi herkullista käsintehtyä suklaata (ostettua siis) ja mun ja pojan väkertämät kortit.


Illalla saunoimme, istuimme takkahuoneessa katselleen tv:tä, söimme tacoja ja joimme punaviiniä.
Kävin laittamassa lapsen nukkumaan ja jatkoimme vielä iltaa sohvalla löhöten ja ohjelmia katsellen. Mukava ja rento isänpäivä siis.





sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isäinpäiväkortti

Nyt on taas askarreltu kortit lapsen kanssa ja annettu ne isälle ja isoisälle isäinpäivämuistamiseksi.

Meidän kolme vuotias ei vielä ole kauhean kova askartelemaan, mutta tykkää paljon maalaamisesta ja jälkien painamisesta.

Itse pidän siitä, että jää muistoksi jotain jossa on lapsen käden tai jalan jäljet. Kortin taakse poika piirsi kuvan isästä ja toiseen fafan kuvan.


Tänä vuonna teimme yhdessä paitakortteja, jotka on tosi helppo tehdä. Idea on jo hyvin vanha, sillä mieheni on itse kuulemma tehnyt vastaavan lapsuudessaan.

Kravatin kanssa on paljon vaihtoehtoja. Se voi olla kokonaan askarreltu paperin palasista, valokuvasta, piirretty, maalattu tai vaikka leikattu kankaasta.

Toisessa kortissa kravatti on koristeltu sormenjäljillä.


Me painettiin sormiväreillä jalanjälki paperille, joka sitten leikattiin kravatin muotoon ja liimattiin korttikartongille.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pikaiset Halloween koristeet

Meillä ei sen enempää tänä vuonna ole vietetty Halloweenia, mutta muutama itse tehty koriste meiltäkin löytyy. Osa on tehty kerhoissa ja osa kotona. Yhteistyössä siis äiti ja poika 3v.


Kaikista helpoin ja nopein on keksimäni kummitus, johon tarvitset vain valkoisen kahvin suodatinpussin ja mustan tussin. Taittele vain pussin reunat ja piirrä haluamasilaiset kasvot. Kummitus on valmis alle minuutissa. Kummituksen alle voi laittaa vaikka led-tuikun niin kummitus näkyy mukavasti myös pimeässä.


Kädenjäljistä on myös aina helppo ja nopea tehdä erilaisia hauskoja kortteja/tauluja. Tällä kertaa kädenjäljistä muovautui kummitus.


Lisäksi meiltä löytyy kummitus joka on tikun päässä (voi laittaa vaikka kukkaruukkuun). Tämäkin on yksinkertainen valmistaa. Valkoisesta ohuehkosta paperista pyöritetään ympyrä ja toinen samanlainen paperi laitetaan sen päälle ja kiristetään narulla kaulasta.


Lisäksi meillä on kartongista leikattu kurpitsan muotoinen kuva, johon on leikattu naama. Sen taakse on liimattu ohutta mustaa paperia, joka kuultaa läpi valoa.


Hämähäkkikin löytyy. Ensin leikataan mustasta kartongista ympyrä. Se taitetaan keskeltä kahtia. Jalat liimataan väliin ja sitten piirretään kasvot.

Mukavaa Pyhäinpäivää kaikille!



tiistai 31. lokakuuta 2017

Raskausajan muistot

En nyt muistele raskausaikaani siinä valossa, että olisin raskaana (tutuille ihan vain tiedoksi) vaan tämä aihe on Mammalandian lokakuun yhteistyöpostauksen aihe. Palaan siis kolmen neljän vuoden takaisiin aikoihin. Poikammehan täytti juuri vähän aikaa sitten kolme vuotta.


Mulla oli tosi ihana raskausaika ja olin tosi onnellinen. Odotimme mieheni kanssa innolla vauvaa. Ihanaa oli, että mieheni oli myös niin mukana asiassa ja hän oli melkein aina mukana neuvolassa ja ultraäänessä. Mieleeni on erityisesti jäänyt illat, kun katsomme yhdessä tv:tä ja hän hieroo mahaani.

Autoreissulla Pärnussa.

En tiedä onko raskaus yleensä sellainen (kliseinen) kuin elokuvissa näytetään. Itse en ainakaan kertaakaan oksentanut eikä tietyt ruuat tai tuoksut etoneet minua mitenkään (etukäteen kuvittelin, että tämä olisi mulle aiheuttanut vaikeuksia). Herkkujakaan ei  sen enemäpää tehnyt mieli. Eikä mulla nyt mielialakaan mitenkään pahemmin vaihdellut.

Melko myöhäisessä vaiheessa sain lähetteen sokerirasitukseen neuvolasta ja todettiinkin raskausdiabetes. Koska se ei ollut kovin paha niin ensin koitettiin pari viikkoa hoitaa sitä ruokavaliolla, mutta se oli tosi vaikeaa ja ei onnistunut (vaikka siis kuinka olin syömättä herkkuja). Sitten sain tabletteja, jolla hoidettiin radia.

Söin koko raskauden ajan terveellisesti ja vältin kaikkia ruokia mitä neuvolasta saadussa listassa oli lueteltu. Paino kuitenkin nousi n.10kg. Suuri osa oli kuitenkin onneksi vain kehoon kertynyttä nestettä.
Loppuraskauden aikaan illan vietossa Salossa.

Mä olin vain parina päivänä muutaman tunnin töissä, joten voisin nauttia hyvin vapaa-ajastani ja olla vielä hetken rauhassa omissa oloissani. Tykkäsin käydä kirppareilla kiertelemässä ja ostelin niistä ja kaupoista vauvatarvikkeita ja vaatteita (ehkä liikaakin).

Välillä mietti, että onko vauvalla varmasti kaikki hyvin, kun vauvapalstoilla muut niin kertoivat miten vauva potkii ja liikkuu. Kyllä minä juuri ja juuri jonkun potkun vuorokaudessa tunsin. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin. Minä nukuin yöni oikein hyvin ja sikeästi, kun pienen potkimiset eivät häirinneet. Välillä kyllä käteni puutuivat ja niitä piti ravistella. Ihan loppuraskaudesta vauva painoi välillä kylkeäni kovin. Siinä vaiheessa myös potkut tuntuivat selkeästi, mutta eivät edelleenkään häiritsevästi. Myöskään vessassa ei tarvinnut rampata.

Raskausaikana liityin muutamaan facebookryhmään, joissa oli odottavia äitejä. Niistä sai mukavasti vertaistukea ja hyviä neuvoja. Osan kanssa ollaan myös tehty vauvatreffejä ja vietetty äitien iltaa. Itselläni ei pahemmin ollut muutoin odottajakavereita. Siskoiltani sain kuitenkin hyviä vinkkejä niin synnytykseen kuin vauvanhoitoonkin.

Tyksissä odottavin mielin.
Tein asioita aika normaalisti. Alkoholia en tosin tietenkään juonut ollenkaan kuin vain täysin alkoholittomia viinejä ja skumppia. Niistäkin löytyy oikeasti aika hyviä (mutta myös niitä huonoja). Tupakoi en muutenkaan. Mökille pääsee vain veneellä nin sinne ajeltiin varovasti (niin mieheni kuin hänen isänsäkin), sillä nopea vene voi välillä lyödä aaltoihin kovinkin ja pomput tuntua mahassa. Raskaus ei kuitenkaan vielä ollut ihan niin lopussa niin uskalsin vielä matkustaa veneillen. Polkupyörällä kuljin paljon niin kuin normaalistin (niin kauan kuin töissä olin). Keväisen lomareissun teimme mieheni kanssa lentäen Gdanskiin. Aloitimme myös uuden harrastuksen, jossa kävimme usein kesällä.

Mieleeni on jäänyt töistä erään ihanan rouvan sanat, että näkee miten minä oikein hehkun. Raskaus vaan sopii joillekin, hän lisäsi. Mulla kyllä varmaan oli tosi helppo raskaus.  Olen sanonut, että jos joskus taas olisin raskaana niin silloin varmaan tulisi kaikki vaivat tämänkin edestä. Ei aina ole niitä raskaustarinoita joilla pelotellaan lapsettomia.

Koska raskaus oli niin helppo ja mitään ennakkomerkkejä synnytyksestä ei ollut niin ajattelin raskauden menevän parikin viikkoa yli lasketun ajan. Toisin kuitenkin kävi ja lapsivedet menivät jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Mulla oli sairaalakassi onneksi jo pakattu edellisenä päivänä (olikohan se joku enne) ja muutoinkin melkein kaikki oli valmiina odottamassa vauvaa. Pesänrakennusvietti, kun oli suuri.

Jokainen raskaus on erilainen. Omani oli helppo ja ihanaa aikaa, jota muistelen lämmöllä.
Millaisia raskauksia teillä on ollut?

Noin puolen vuorokauden iässä.

Ihanan raskauden kruunasi upea synnytyskokemus ja paras asia elämässäni, maailman rakkain pieni poika.

maanantai 30. lokakuuta 2017

3v neuvolassa

Meidän ihana pienokainen ei enää olekaan ihan pieni poika. Kolme vuotta tuli täyteen kuun alkupuolella. Synttäreitä juhlittiin muutamaankin kertaan, joista olenkin jo kirjoittanut blogissani. 

Miehelläni oli vapaa päivä, joten pääsimme kumpikin osallistumaan pojan 3v. neuvolaan. Aulassa oli paljon kivoja leluja ja Poju olisi halunnut jäädä niillä leikkimään. Meidän tuntien olimme täsmällisiä, ei myöhässä, mutta ei myöskään mitenkään ajoissa, joten leikit luvattiin neuvolan jälkeiselle ajalle. Pääsimme melkein heti sisään.

Jonkun aikaa sain suostutella poikaa tulemaan ovelta pöydän äärelle. Poika puhuu jo hyvin ja selkeästi sekä suomeksi että ruotsiksi. Hän on kuitenkin alkuun aina sen verran ujo, että neuvolassa ei pahemmin puhunut mitään. Loppu vaiheessa vähän hiljaa vastaili neuvolatädin kysymyksiin, kun istui vanhempien sylissä ja teki tehtäviä.

Me ollaan vain kerran aikaisemmin (2v.neuvolassa) käyty tässä samassa paikassa. Viihdyttiin aikaisemmassa asuinalueemme neuvolassa oikein hyvin, mutta siellä ei pystytä seuraamaan kaksikielisen lapsen kielellistä kehitystä.

Sylissäni hän teki tehtäviä, näytti kuvista neuvolatädin kysymiä asioita (mikä on isoin, pienin, mikä näistä on hauva jne.), rakenteli palikkatornia, avasi kierrekorkkia, ojensi vanhemmille asioita jne. Kysymykset olivat toki ruotsiksi, joka on hänen äidinkielensä.

Myös piirustustehtävä oli, jossa piti piirtää samanlainen kuva kuvan alapuolelle (pystyviiva, vaakaviiva ja ympyrä). Pystyviiva alkoi kovin lupaavasti (äidin ja isän ajatellessa jes jes jes), mutta sitten kynä jatkoi pitkin paperia. Pitäisi ehkä laittaa enemmän kynää ja paperia esille kotona.

Muita tehtäviä oli pallon heittäminen neuvolatädille ja kiinni ottaminen. Piti myös hyppiä ja kävellä varpaillaan. Neuvolatädin malli ja pyyntö ei tuottanut tulosta näihin, joten jouduin itse malliksi. Sitten tekikin oikein hienosti.

Onko teillä ollut samanlaisia tehtäviä 3-vuotisneuvolassa?

Välillä tehdään muistoksi painokuvioita kasvavista jaloista ja käsistä.
Painoa (14kg) ja pituutta (98,5cm) oli tullut kivasti vuodessa lisää ja käyrät kasvoivat nätisti tasaisesti. Tämä olikin nyt ensimmäinen kerta, kun Poju pääsi seinää vasten mittaamaan pituutensa.

Lokakuussa rokoteohjelmaan tuli vesirokkorokote, jonka me otettiin pojalle. Sen sai valita reiteen tai käsivarteen. Mä suosin jalkaa, kun käsi on lapsella usein niin pieni hentoinen. Poju istui upeasti mun sylissä rokotteen ajan ja oli paikoillaan eikä onneksi edes itsenyt. Oletteko te ottaneet lapsellenne tämän rokotteen?

Hienosta suorituksesta Poju sai valita tarran. Liikennevalo-tarra oli hänestä tosi hieno ja sen hän otti.Vaatteita takaisin laittaessa tarra tippui johonkin. Sitä ei löytynyt vaatteista eikä lattialta. No hän sai uuden, kun liikennevaloja oli useampi kappale. Sitten tietysti löysimme lattialta tarran. Pojulla kävi tuuri, kun sai nyt kaksi tarraa.

Pojan toiveesta virallisena syntymäpäivänä nautittiin jäätelö. Vietimme päivää perheen kesken tuolloin.
Vilkutteluiden jälkeen poika sai vielä vähän aikaa leikkiä aulassa, kuten olimme luvanneet. Ja taidettiin me luvata, että kaupasta saa myös valita haluamansa jätskin.


torstai 26. lokakuuta 2017

Ensilumi tuli



Tämän vuoden ensilumi satoi eilen illalla tänne Turkuunkin. Illalla pyrytteli, mutta aamulla herätessä oli ihan valkoista. Yllä oleva kuva on meidän parvekkeelta.

Lapsi oli tietysti innoissaan ja käytiin heti parvekkeella kurkkimassa valkeutta ja lunta. Aamupalan jälkeen menimme ulos. Poju oli innoissaan varastonoven takana, sillä halusi sieltä pulkan. Kävimme kuitenkin ensin pihalla leikkialueella. Plaston autoilla leikki vielä hyvin hiekkalaatikon reunoilla.

I love snow.
Vieriteltiin loivaa mäkeä alas lumipalloa ja ihmeteltiin miten se kasvaa isoksi. Mä sain kyllä sitten tehdä suurimman osan. Lumiukkoa piti vähän fiksata, sillä se oli ensin enemmän syksyinen ukkeli, kun kaikki maassa olevat lehdet olivat lumipallojen ympärillä.

Keittiöstä oltiin otettu myös porkkana mukaan, jotta saadaa kunnon nenä lumiukollemme.


Ensimmäiseen lumiseen päivään kuului tietysti myös pulkkailua. Meidän taloyhtiössä on muutama kiva nyppylä, joka riittää vielä pienelle lapselle hyvin.


Käytiin myös lähikaupassa ostoksilla. Nyt illalla ollaan leivottu pullia pitkästä aikaa. Tuli vähän tummempia pullia tällä kertaa. Meillä on uusi uuni niin ei vielä ole tottunut miten tehokas se on.

Lupasin pojalle, että saa Kinderin, kun kävelee itse reippaasti. Hän kun mieluusti olisi edelleen sylissä kannettavana. Omiin kärryihin päätyi nopeasti se Kinderi, mutta näin jo ilmeestä, että sieltä karkkihyllystä olisi kiva heittää muutakin kärryihin. 

Hän heitti sinne vielä Geisha-suklaalevyn ja kauempaa sanoin hänelle, että mä näin kyllä. Siihen hän vähän naureskeli. Meni kumman nopeaa jo kassalle. No siellä oli kärryssä vielä yksi Fazerin suklaapatukka. Tietää ainakin, että meillä tykätään suklaasta.

Sai kyllä vain päättää yhden mitä niistä haluaa. Kinderi jäi kassahihnalle.

Mahtoikohan jo koko Suomeen tulla lunta? Mites te olette nauttineet lumesta? Vai nautitteko ollenkaan? :)


Kaipa se nyt on sitten talvi, kun on luntakin. Joten ihanaa talvea kaikille!

Pari lumipalloa pyöritetty rinnettä pitkin.







keskiviikko 25. lokakuuta 2017

HorseShow ja Lintsillä lauantaina


Meidän perhe matkasi lauantaina varhain aamulla Helsinkiin. Pääsimme katsomaan Horse Showta, lasten matineaa.

Ohjelmassa oli mm. esteratsastuskisa, koirien agilitya, pikkuponeja ja Irlannin hevosia. Yhtenä ohjelmanumerona oli myös vikellys. Se on taitoratsastusta, jossa hevosen selässä tehdään erilaisia taidonnäytteitä.


Pihalla vielä katselimme jännää autoesittelyä ja 3v. poika tutustui kiinnostuneena myynnissä oleviin hevoskuljetusvaunuihin. Suuntasimme raitiovaunulla keskustaan. Meidän pienelle junafanille ne eivät enää käyneet junasta, joten oli vähän pettynyt, kun ei päässyt junan kyytiin. 

Kiersimme hieman Forumin liikkeitä ja kävimme kiinalaisessa syömässä. Sitten suuntasimme Linnanmäellä. Tämä taisikin sitten olla neljäs kerta tänä kesänä. Vielä pääsee edullisesti, kun lapselle kelpaa ilmaiset laitteet.

Linnanmäki olikin viimeistä viikonloppua auki tänä vuonna. Sielllä on hieno valoshow, mutta meiltä se jäi pääosin näkemättä, kun oli sen verran valoisaa kun päivällä olimme siellä.


perjantai 13. lokakuuta 2017

Kohokuvia taidetta -Puffy painting

Me kokeillaan lapsen kanssa aina välillä erilaisia askartelutapoja ja muutoinkin askarrellaan niin kerhoissa kuin kotonakin. Viimeisimmäksi innostuimme kokeilemaan kohokuvio piirtämistä/maalaamista (engl. puffy paint). Kai tälle on jokin hieno suomenkielinen nimikin, mutta ei ole minun tiedossani.


Kohokuvio maalaamisella tarkoitetaan siis sitä, että kuva jää koholle. Tämä on hauskaa ja voi tehdä monenlaisia kuvioita.

Taikinakin on helppo ja nopea tehdä. Tässä meidän käyttämässämme taikinassa oli kolmea ainetta:

1. Partavaahtoa  (kolme kupillista)
2. valkoista liimaa (yksi kupillinen)
3. jauhoja (yksi kupillinen)

Kävin vähän varastamassa kylppäristä miehen tavaroista partavaahtoa. Tähän tarvitsee siis nimen omaan vaahtoa ei geeliä. Sitä laitetaan johonkin kulhoon. Lisätään juoksevaa valkoista liimaa ja jauhot. Jauhot voivat olla melkein mitä tahansa jauhoa jota kaapista löytyy. Itse käytin tässä vehnäjauhoja.

Halutessaan sekaan voi laittaa myös

4. väriainetta
5. kimalletta. 

Itse lisäsin hopeaa kimalletta. Se ei kuitenkaan näkynyt niin hyvin, joten ripottelin kimalletta vielä valmiin kostean kuvan päälle.


Massan voi värjätä haluamakseen esim. elintarvikeväreillä. Lumiukkoon tarvitsin valkoista, joten en tällä kertaa lisännyt väriä. Myös vesiväriä voi laittaa hieman sekaan antamaan väriä. Elintarvikeväri on kuitenkin voimakkaampaa ja antaa helpommin vahvemman värisävyn.


Me ollaan levitetty massa vain lusikalla, mutta lapselle voi olla kivaa laittaa näitä värejä pussiin kermavaahtopursottimen tavoin. Jos kotona ei ole muovisia kertakäyttöisiä pursotinpusseja niin joku isompi minigrip pussi toimii ihan hyvin, leikkaa vain yhteen kulmaan aukon.

Kohonnut taideteos.

Lumiukko Olafin napit, nenä, silmät ja kulmakarvat on leikattu paperista. Tukka ja kädet on piirretty tussilla. Lisää taianomaista fiilistä luomaan lisäsimme vielä sinistä kimalletta Olafin ympärille. Paperiliimapuikolla liimaa ja sitten ripoteltiin kimalteet.

Sitten vain annetaan taideteoksen kovettua.


Muoks. Meillä on nyt tämä taikina ekaa kertaa kokeilussa. Joissain versioissa kuvio lähtee heti lässähtämään, mutta tämä versio näytti yön aikana saaneen uudet entistä uhkeammat muodot. Kohosi siis vielä entisestään ja nyt näyttää aika upealta lumiukolta.

Massa on myös yön aikana kivasti kovettunut. Hieman jotain pientä halkeamaa lumiukkoon tuli, kun paperi taittui. Saa nähdä miten sitten lopulta käy, kun massa on ihan kokonaan kuivunut. Tähän asti tämä versio vaikuttaa oikein kivalta!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Jäätelökakkua -3v. synttärit vol.3.


Olenkin täällä blogissa jo kertonut miten juhlistettiin yhtenä viikonloppuna parilla kakulla meidän kolme vuotiasta poikaa (Ryhmä Hau -teemasynttärit ja junakakku). Oikea syntymäpäivä oli arkena tiistaina, joten silloin juhlimme vain oman perheen kera.

Aamu alkoi tietysti syntymäpäivä lauluilla. Ne tuli kahdella kielellä peräkkäin, kun kaksikielinen perhe olemme. Pojalla oli dagis päivä, joten aika normaalisti päivä meni. Toki sielläkin häntä vähän juhlittiin.


Kun tulimme iltapäivällä kotiin niin hän heti kyseli missä mun paketti on. Muisti hyvin, kun sanoin, että saa sitten dagiksen jälkeen kotona paketin. Sitä ehdittiinkin kysyä useampaan otteeseen ennen kuin sain lahjan ja kortin esille.

Isosta paketista oltiin innoissaan ja ihmeteltiin "mitä täällä on". No Ryhmä Hau -vahtitornihan sieltä tuli meidän pienelle Ryhmä Hau -fanille. Sillä alettiinkin sitten heti leikkimään.

Viikonloppuna oli kakkuja mahan täydeltä niin nyt tein "vain" jätskikakun. Sitä hän oli halunnut, kun kovin jäätelöstä pitää.


Leikkasin vain litran jäätelöpaketista palasia. Päälle tein kolmosen kaupan valmiilla suklaakastikkeella, jota myydään tuubissa. Siihen vähän strösseleitä päälle niin tuli vähän väriä mukaan. Ja tietysti se kynttilä piti kakkuun vielä laittaa ja sai puhaltaa onnittelulaulun jälkeen.

Päivän päätteeksi meillä oli väsynyt, mutta erittäin onnellinen kolme vuotias.




sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Synttärit vol.2 -Junakakkua

Meillä ei ole ollut tapana pitää mitään isoja synttäreitä lapselle. Ainakaan vielä, kun hän ei niin niiden päälle ole ymmärtänyt. Viime lauantaina juhlimassa olivat siskoni perheineen ja Mummo. Ne olivat Ryhmä Hau -teemalla. Niistä voi lukea täältä.

Yksistä juhlista selvitty niin seuraavana aamuna oli taas kiire käydä kaupassa ja tehdä sen päivän vieraille tarjoilut. Ja vähän siivoilla edellisen päivän jälkiä.


Seuraavana päivänä juhlimme siis toisten isovanhempien kanssa. Toki olisimme samaan aikaan heidätkin kutsuneet, mutta he olivat Kreetalla matkalla (tai siinä vaiheessa jo matkalla sieltä kotiin).

Poika oli innoissaan, kun ovikello soi ja isovanhemmat sekä kultainen noutaja saapuivat meille. Päivänsankarilla oli kädessään edellisenä päivänä lahjaksi saamansa Brio junarataan kuuluvat junat. Ne olivat hänen aarteensa. Niitä hän kovin esitteli eikä edes tajunnut mitä Fafalla oli kädessä vaikka kovin yritti näyttää.

Suuri paketti ei kiinnostanut ennen kuin tajusi mikä kuva kannessa on (juna). Siinä hetkessä hän viskasi kädessään olevat junat kohti lastenhuoneen lattiaa ja oli jo matkalla ottamaan vastaan suurta laatikkoa, jossa oli junan kuva kannessa. Se ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

Mun pikainen junakakku. Pikajuna.

Synttärisankari sai siis lahjaksi Duplo junaradan. Se on kyllä tosi hieno. Mä koristelin vielä kakkua ja laitoin ruokaa valmiiksi, sillä aikaa kun isäntä, poika ja Fammo rakentelivat junarataa innoissaan. Mieheni keksi jostain tuollaisen Duplon junaradan ja pyysi sitten sitä lahjaksi (pojalle siis, mutta toisinaan voi kuvitella, että pyysi sitä itselleen).

Me tarjoiltiin kalaa, perunoita, keitettyjä kananmunan puolikkaita kaviaaritäytteellä ja edellliseltä päivältä jäänyttä riisitonnikalasalaattia. Juomana oli valkoviiniä, olutta, makuvesiä ja lapselle maitoa.

Jälkkäriksi oli tekemäni kakku. Me laulettiin Ja må han leva ja sitten sai puhaltaa taas kynttilät kakusta. Tälle päivälle tein junakakun. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin veturin. Ainakin päivänsankari tunnisti mitä kakku esitti vaikka se aika pikainen tuotos olikin.

Kakku maistui hyvältä ja koirakin sai oman palansa.

Tänä vuonna muistin myös polttaa kastekynttilää.



maanantai 2. lokakuuta 2017

3v. synttärit vol.1 -Ryhmä Hau


Meidän "pikkunen" täyttää virallisesti huomenna kolme vuotta. Me aloitettiin juhliminen jo lauantaina. Mitään sen isompia pirskeitä ei olla pidetty, mutta omassa porukassa (siskot perheineen, isovanhemmat) on jo sen verran porukkaa, että kolmio täyttyy hyvin ja istumapaikat käyvät vähiin.

Lauantaina meille siis tuli Mummo ja kaikki siskoni perheineen. Siellä on monta serkkupoikaa, joten lapsellamme riitti seuraa. Innoissaan avattiin paketteja. Brio junan löydyttyä paketista ei poika enää malttanut avata muita paketteja (kunnes vasta myöhemmin). Meillä asuu meinaan aikamoinen junafani.

Brion junat olivat oikein mieluisa lahja.
Meillä on viime aikoina pitänyt kiirettä monissa pikkuasioissa ja lisäksi on ollut keittiöremppaa. En jaksanut suunnitella mitenkään etukäteen juhlia ja tarjoiluja. Meillä oli helppoa ja nopeaa tarjoiltavaa.

Tykkään teemasynttäreistä ja juhlien järjestämisestä sekä leipomisesta. Aina ei vaan riitä aika ja jaksaminen kaikkeen. Pienoisena teemana meillä oli lauantaina pojan lempparisarja Ryhmä Hau. Asettelin hänen Ryhmä hau -leluja tarjoilupöytään esille. Lisäksi puhalsin Ryhmä Hau -ilmapalloja. Synttäreiden kohokohdassa, kakussa oli myös Ryhmä Hau -teema.


Nykyään ihan perusmarketeista (mm. Prismat ja Citymarketit) löyty helposti kaikkea tarviketta juhlien järjestämiseen. Lasten lempparihahmoista löytyy mm. erilaisia kertakäyttöastioita, servettejä, lahjapusseja ja pillejä. Niillä on helppo luoda teemajuhlat. Mulla vaan oli vielä niin paljon kertakäyttölautasia sekä mukeja jäljellä niin en viitsinyt ostaa. Toisaalta myös kannatan ekologisuutta ja käytän mieluummin kaapista löytyviä "oikeita" astioita. Tuli vain vähän joskus hamstrattua, kun halvalla sai.

Nyt pääsin kunnolla testaamaan uutta kiertoilmauuniakin. Koska kaikki vieraat tulevat vähän kauempaa niin meillä oli myös pientä suolaista ruokaa tarjolla. Uunissa lämmitin ranskalaisia, kalapuikkoja ja lihapullia. Ne tekivät hyvin kauppansa. Lisäksi oli mm. riisi-tonnikalasalaattia, crossini-tikkuja, suolaisia keksejä ja popcornia. 


Kakun tein pohjaa myöten itse, mutta muutoin yritin myös makeissa tarjoiluissa päästä helpolla. Kakunkin tekemisessä piti kiirettä. Ostin kaupasta useampaa sorttia pipareita, vaahtokarkkeja ja muutamaa erilaista irtokarkkia. Ne laitoin "karkkikauppaan"tarjolle.

Kaupasta ostin valmiin Ryhmä Hau -sokerikuvan. Näitä myydään myös ihan tavallisissa ruokakaupoissa. Teema siis helposti hoidettu kakussa. Kaikki teki hyvin kauppansa ja kuulemma kakkukin oli oikein hyvää.


Sen enempää meillä ei mitään ohjelmaa ollut, aika meni hyvin niinkin, mutta Ryhmä Hau -tatuointeja sai kaikki halukkaat.

Vanhin serkuksista halusi sytyttää kakkukynttilät. Onhan hän mukana VPK:ssa. Me laulettiin onnittelulaulu ja sitten päivänsankari sai puhaltaa kynttilät. Illalla vielä lauloi huoneessaan paljo onnea, paljo onnea, paljo onnea S. Mua vähän keittiössä nauratti.

Poika nukahti hyvin ja tyytyväisenä synttärikemuihinsa. Taisi kuitenkin kivointa olla se, kun oli paljon leikkikavereita. Ja junia.

Illan lopuksi me vanhemmat läsähdettiin sohvalle huilaamaan ja katsottin meidän tv-sarjoja. Tällä hetkellä seurataan Valtiatar -sarjaa. Seuraavana aamuna odottaa taas uusi samanmoinen rumba. Siitä myöhemmin.