maanantai 30. lokakuuta 2017

3v neuvolassa

Meidän ihana pienokainen ei enää olekaan ihan pieni poika. Kolme vuotta tuli täyteen kuun alkupuolella. Synttäreitä juhlittiin muutamaankin kertaan, joista olenkin jo kirjoittanut blogissani. 

Miehelläni oli vapaa päivä, joten pääsimme kumpikin osallistumaan pojan 3v. neuvolaan. Aulassa oli paljon kivoja leluja ja Poju olisi halunnut jäädä niillä leikkimään. Meidän tuntien olimme täsmällisiä, ei myöhässä, mutta ei myöskään mitenkään ajoissa, joten leikit luvattiin neuvolan jälkeiselle ajalle. Pääsimme melkein heti sisään.

Jonkun aikaa sain suostutella poikaa tulemaan ovelta pöydän äärelle. Poika puhuu jo hyvin ja selkeästi sekä suomeksi että ruotsiksi. Hän on kuitenkin alkuun aina sen verran ujo, että neuvolassa ei pahemmin puhunut mitään. Loppu vaiheessa vähän hiljaa vastaili neuvolatädin kysymyksiin, kun istui vanhempien sylissä ja teki tehtäviä.

Me ollaan vain kerran aikaisemmin (2v.neuvolassa) käyty tässä samassa paikassa. Viihdyttiin aikaisemmassa asuinalueemme neuvolassa oikein hyvin, mutta siellä ei pystytä seuraamaan kaksikielisen lapsen kielellistä kehitystä.

Sylissäni hän teki tehtäviä, näytti kuvista neuvolatädin kysymiä asioita (mikä on isoin, pienin, mikä näistä on hauva jne.), rakenteli palikkatornia, avasi kierrekorkkia, ojensi vanhemmille asioita jne. Kysymykset olivat toki ruotsiksi, joka on hänen äidinkielensä.

Myös piirustustehtävä oli, jossa piti piirtää samanlainen kuva kuvan alapuolelle (pystyviiva, vaakaviiva ja ympyrä). Pystyviiva alkoi kovin lupaavasti (äidin ja isän ajatellessa jes jes jes), mutta sitten kynä jatkoi pitkin paperia. Pitäisi ehkä laittaa enemmän kynää ja paperia esille kotona.

Muita tehtäviä oli pallon heittäminen neuvolatädille ja kiinni ottaminen. Piti myös hyppiä ja kävellä varpaillaan. Neuvolatädin malli ja pyyntö ei tuottanut tulosta näihin, joten jouduin itse malliksi. Sitten tekikin oikein hienosti.

Onko teillä ollut samanlaisia tehtäviä 3-vuotisneuvolassa?

Välillä tehdään muistoksi painokuvioita kasvavista jaloista ja käsistä.
Painoa (14kg) ja pituutta (98,5cm) oli tullut kivasti vuodessa lisää ja käyrät kasvoivat nätisti tasaisesti. Tämä olikin nyt ensimmäinen kerta, kun Poju pääsi seinää vasten mittaamaan pituutensa.

Lokakuussa rokoteohjelmaan tuli vesirokkorokote, jonka me otettiin pojalle. Sen sai valita reiteen tai käsivarteen. Mä suosin jalkaa, kun käsi on lapsella usein niin pieni hentoinen. Poju istui upeasti mun sylissä rokotteen ajan ja oli paikoillaan eikä onneksi edes itsenyt. Oletteko te ottaneet lapsellenne tämän rokotteen?

Hienosta suorituksesta Poju sai valita tarran. Liikennevalo-tarra oli hänestä tosi hieno ja sen hän otti.Vaatteita takaisin laittaessa tarra tippui johonkin. Sitä ei löytynyt vaatteista eikä lattialta. No hän sai uuden, kun liikennevaloja oli useampi kappale. Sitten tietysti löysimme lattialta tarran. Pojulla kävi tuuri, kun sai nyt kaksi tarraa.

Pojan toiveesta virallisena syntymäpäivänä nautittiin jäätelö. Vietimme päivää perheen kesken tuolloin.
Vilkutteluiden jälkeen poika sai vielä vähän aikaa leikkiä aulassa, kuten olimme luvanneet. Ja taidettiin me luvata, että kaupasta saa myös valita haluamansa jätskin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät oman kommenttisi postauksesta!