perjantai 29. joulukuuta 2017

Meidän perheen joulu


Lähdimme kotoa joulunviettoon lauantaina. Monen pienen pysähdyksen ja mutkan kautta saavuimme illalla Tammisaareen mieheni vanhempien luokse. Matka Turusta Tammisaareen ei ole pitkä, mutta meillä oli monta paikkaa mihin pysähtyä jouluviemisiä viemään. Lisäksi kävimme matkan varrella hautausmaalla viemässä isäni ja isovanhempien haudoille kynttilät.

Kävimme mm. siskoni ja hänen perheensä luona kotikonnuillani. Siellä kahvittelimme herkkujen kera. Lapsilla oli hauskaa, kun saivat paljon herkkuja. Pois lähtiessämme meidän saunahirmu kuuli sanan sauna mainittavan ja huusi heti, että haluaa saunaan. Pienen suostuttelun jälkeen suostui odottamaan pienen hetken, että päästään Fammon ja Fafan luokse, jossa sauna oli jo lämpiämässä.


Tammisaaressa istuimme saliin juomaan glögiä ja vaihtamaan kuulumisia. Joulu tunnelma alkoi heti. Appiukko oli tuonut joulukuusen saliin ja laittanut siihen tähden ja jouluvalot. Meidän perheen tehtävä on perinteisesti sitten koristella kuusi. Tänä vuonna olikin oikein mukavaa, kun kolme vuotias oli reipas apuri. Annoimme kuusen olla juuri sellainen kuin siitä tuli. 

Sitten kävimme saunomassa. Saunassa oli perinteiset jouluvihdat. Saunan jälkeen valmistimme vielä perheen kanssa yhdessä piparkakkutalon. Poika sai laittaa katolle karkit kiinni.

Jouluaattona poika heräsi vierestäni innoissaan, sillä oli jo kiire joulusukalle katsomaan mitä sinne on tontut tuoneet. Tänä vuonna hän sai joka päivä Cars pikkuauton, joita olin kirpputorilta kesällä ostanut. Myös Kinder-suklaajoulukalenteri avataan heti. Hieman viha tuli, kun kertoi, että tämä oli viimeinen päivä tänä jouluna kun tontut tuovat joulusukkaan yllätyksen tai avataan joulukalenterin luukku.
Tänä vuonna laitoimme kuuseen myös vanhan lippukoristeen. Piparkakkutaloa yritettiin heti syödä.

Jouluaattona syömme perinteisesti riisipuuro aamupäivällä. Kaikille maistui hyvi. Tänä vuonna ei ollut mantelia, kun Fammo oli unohtanut laittaa, mutta se ei kenenkään joulumieleen mitenkään vaikuttanut. Puolen päivän aikaan katsomme televisiosta Turusta Joulurauhan julistuksen.

Tänä vuonna kävimme hieman aikaisemmin joulukirkossa, jotta haudoille ei tulisi niin kiire. Kirkko olikin aivan tupaten täynnä. Olimme hyvissä ajoin, mutta meidän seurueelle löytyi enää hajapaikkoja eripuolilta. Minä ja mieheni istuimme tiiviisti vierekkäin ja poika vuorotellen sylissä.


Pojalla oli ehkä hieman tylsää. Hän ilmoitti jo heti ettei osaa laulaa. Kirkossa on joka vuosi jokin esiintyjä. Tänä vuonna nuoret koulutytöt lauloivat kauniisti pari laulua. Siinä oli hieman seurattavaa lapsellekin.

Lopussa hän alkoi vähän kyllästyä ja väsyä. Jag vill Fammo -hän sanoi useasti, mutten viitsinyt päästää juoksemaan pitkin kirkkoa, kun en edes nähnyt missä Fammo ja Fafa istuivat. Loppu ajan hän kieriskeli jaloissamme, mutta oli melko hiljaa kuitenkin. Kolehdin ajaksi taas innoistui, kun ihmetteli mikä juttu se on ja sai laittaa myös itse rahaa sinne.


Joulukirkon jälkeen poika olikin jo väsynyt ja yritin saada häntä nukkumaan. Lopulta hän nukahti (ja ehkä hieman itsekin). En raaskinut herättää poikaa kesken unien, kun unen makuun oli päässyt. Minä jäin lapsen ja koiran kanssa "kotiin". Muut menivät hautausmaalle viemään kynttilöitä haudoille ja katsomaan Dragsvikin joulutervehdystä, jossa armeijan soittokunta soittaa joululauluja, on pieni puhe ja lasketaan seppele Sankari haudoille. Itse rauhoituin kuuntelin joululauluja ja paketoin vielä viime hetkellä ostamani pari pakettia.

Lapsi heräili samaan aikaan, kun muut saapuivat hautausmaalta. Seuraavaksi nautimme jouluaterian. Meillä on aina ensin kylmät ruoat ja sitten lämpimät ruoat. Pojallekin maistui ruoka melko hyvin. Hänelle tosin oli myös tarjolla mm. lihapullia.
Anopin joulupöydän herkkuja.

Kaikkien mahat olivat varmasti täynnä ja sitten rauhoituimme saliin istumaan ja olemaan. Joulupukki koputti ikkunaan ja menin nopeasti pojan kanssa lähemmäs (hän oli juuri sylissäni sillä hetkellä). Poika vilkutti innoissaan takaisin joulupukille ja sitten juoksi eteiseen vastaan joulupukkia. Siellä hän seisoi ja kuunteli joulupukkia. Vähän varmaan jännitti kuitenkin, kun ei niin paljon jutellut kuin normaalisti.

Joulupukki jakoi yhdestä korista lahjoja jokaiselle ja jututteli meitä hieman. Sen jälkeen hän jatkoi matkaansa ja me jäimme vielä jakamaan lahjoja. Poika jo kyseli saako avata ja avasi siinä sitten jo pikku hiljaa lahjavuortaan.

Muutama lelupakkaus avattiin saman tien ja poika leikki kauniisti lattialla innoissaan uusista leluistaan. Me aikuiset nautimme kahvia ja likööriä ja jutustelimme mukavia sekä katsoimme pojan leikkejä ja olimme niissä myös mukana.


Kello olikin jo paljon, kun poika meni nukkumaan. Jouluaattona se suotakoon. Tosin ei meillä muutenkaan mitenkään aikaisin mennä nukkumaan. Me aikuiset vielä rentouduimme sohvalla tv:n ääressä punaviinin ja joulusuklaiden kera.

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ja rauhallinen joulu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät oman kommenttisi postauksesta!