keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kansallismuseon Vintti -Leikkipaikka keskellä Helsinkiä


Viime Helsingin reissulla käytiin perheen kanssa myös Kansallismuseota pikaisesti ihastelemassa. Pääasiallinen tarkoituksemme oli kuitenkin päästä lapsen kanssa vähän leikkimään johonkin keskustassa kiertelemisen lomassa.


Kansallismuseon Vintti on tähän oiva ratkaisu. Vintti on toiminnallinen museonäyttely. Leikin lomassa opitaan maamme historiaa itse tehden ja kokeillen. Tila sijaitsee Kansallismuseon kolmannessa kerroksessa vintillä, josta paikan nimi Vintti tulee.

Paikka sopii jo pienemmillekin lapsille hyvin (ihan vauvoille/pienille taaperoille siellä ei leikkipaikkaa ole. Toki kirjoja voi aina lukea ja keksiä jotain sopivaa). Meidän 3-vuotias oli innoissaan ja löysi kaikenlaista leikittävää ja tutkittavaa.

Paikan päällä olevat vanhemmatkin näyttivät innoissaan osallistuvan kokeilemaan juttuja yksin ja yhdessä lasten kanssa. Mun lemppareita oli tehdastyöläisen liukuhihna.

Paikan päällä on todellakin paljon erilaista tekemistä. Täältä löydät tarkempaa tietoa millaisia pisteitä Työpaja Vintistä löytyy.

Yhdellä pisteellä voi vaikka rentoutua ja lukea kirjoja.
Työpaja Vintti on avoinna
 tiistaista sunnuntaihin klo 12-17
ja keskiviikkona kello 17.00. asti.

Kesäkaudella 16.4.-3.9. Vinttiin pääsee myös maanantaisin.

Vinttiin pääsee Kansallismuseon pääsymaksulla. Alle 18-vuotiaat pääsevät siis ilmaiseksi ja aikuisten normaalihintainen lippu maksaa 12€. Meillä on käytössä Museokortti, jolla pääsee näppärästi moneen museoon sisälle ilmaiseksi.

Osaan museoista on aina välillä ilmainen sisäänpääsy. Kansallismuseoon pääsee ilmaiseksi jokaisena perjantaina klo 16-18 (huomioi kuitenkin, että Työpaja Vintti sulkee klo 17).

Kansallismuseo sijaitsee Mannerheimintie 34:ssä. Sinne ei ole kuin noin kymmenen minuutin kävelymatka Helsingin Rautatieasemalta. Museon edustalle pääsee näppärästi myös raitiovaunuilla numero 4 ja 10.

Tarkemmat tiedot Vintistä löydät heidän kotisivuiltaan täältä.

Toinen mukava pysähdyspaikka perheen pienimmille Helsingin keskustassa on Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupunki. Se on ihan ilmainen.

Onko sinulla vinkata jotain muita kivoja pysähdyspaikkoja lapsiperheille?

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Nauruterapiaa Linnateatterissa -Miehenkäyttöopas

Blogiyhteistyö Linnateatterin kanssa.


Kohtaus joululahjojen jaosta. Mies meinaa ostaneensa täydelliset lahjat, mutta ei mennyt taaskaan ihan putkeen.
Varasin loppuvuodesta liput kahdelle Turun Linnateatteriin katsomaan Miehen käyttöopas -10 tapaa selvitä arjesta komediaa. Olin aikaisemmin ollut Linnateatterin mediatilaisuudessa kuulemassa tästä näytelmästä. Sen verran hauskaa oli, että pakkohan se oli nähdä kokonaan.

Miehen käyttöoppaan on ohjannut Kalle Lamberg ja roolisuoritukset hoitaa Mika Räinä ja Jukka Rasila.

Mediatilaisuudessa näimme kohtauksen näytelmästä ja ei kyllä syöminen ollut kovin helppoa, kun niin nauratti. Meille oli siis tarjolla samalla pientä brunchia. Pitihän sitä vielä bloggaajana ottaa selfie näytelmän ohjaajan Kalle Lambergin kanssa. Se kuva jääköön omiin albumeihini. Tässä muutama muu nappaamani kuva. Kuvat ovat mediatilaisuudesta, muutoihan teatteriesityksen aikana ei saa kuvata.

Kuvassa ohjaaja Kalle Lamberg ja näyttelijät Jukka Rasila sekä Mika Räinä.
Linnateatterista pystyy tilamaan ruokailun samaan kun katselee näytelmää. Kerran olinkin maistelemassa keittiön menuta bloggaajien kanssa. Vaihtoehtoja on kivasti ja maittavaa oli.

Linnateatteri tarjoaa "leipää ja sirkushuveja".
Ketä (näin varsinais-suomalaisittain) sinne teatteriin sitten lähti kanssani? No varmasti tulijoita olisi ollut, mutta päädyin pyytämään mieheni. Hän nyt ei varmaan miehen käyttöpasta tarvitse, mutta ehkä hieman ajattelimisen aihetta hänellekin. Näytelmä sopii siis hyvin myös miehille ja pariskunnille.

Näytelmä on höystetty huumorilla alusta loppuun. Pari pientä vanhaa vitsiä (ainakin minulle) eivät minuun uponneet, mutta suurin osa yleisöstä nauraa röhötti silloinkin. Myös mieheni. Hauskaa siis oli -niin yleisöllä kuin näyttelijöilläkin.

Yhdet parhaista nauruista yleisö sai Mika Räinän reaktiosta, kun Jukka Rasila esittää naishahmoa ja saapuu lavalle peruukki hieman vinosti ja korkealla otsan päällä. "Katsoitko sitten takahuoneessa edes peiliin?" Ei tainnut Japi mennä naimisiin ainakaan ulkonäon vuoksi". Voi, että oli hauskaa. Tuollaiset spontaanit, yllättävät jutut ovat hauskoja. Välillä se pokka pettää näyttelijälläkin. Kyllä tuli ainakin mulle vatsalihastreeniä ja nauruterapiaa samalle illalle kerrakseen.


Näytelmässä on kymmenen eri arkista tilannetta, joiden kautta uppoudutaan miesten maailmaan ja saadaan ymmärrystä heidän toimilleen ja nähdään voiko miehen toimintaan vaikuttaa jotenkin.

Miesten tarkoitusperät ovat (ainakin tässä näytelmässä) hyvät, mutta lopputulos ei ole halutunlainen.  Naurua ei pysty pidättelemään. On ne miehet sen verran hauskoja ajatusmaailmaltaan. Tai oikeastaan todella loogisia ja käytännönläheisiä. Jos olette nähneet näytelmän tai olette menossa sitä katsomaan niin tiedätte mitä tarkoitan.

Jutun kuvat ovat minun mediatilaisuudessa ottamiani. Muutoinhan teatterissa ei saa kuvata.
Jos mielit nähdä tämän hauskuuden niin kannattaa toimia pikaisesti, sillä näytöksiä ei enää montaa ole. Lipputiedot löydät Linnateatterin sivuilta täältä.

Jos et ehdi näille vitseille nauramaan niin kannattaa vilkaista Linnateatterin kevään ohjelmisto täältä.

Seuraa blogia Instagramissa ja facebookissa.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Perhekuplan bloggaajatapaaminen Mumin Kaffessa -osallistu arvontaan

Haluaisitko tavata Perhekuplan bloggaajia? Maistuisiko kahvit Mumin Kaffessa?

Perhekuplan blogiyhteisö järjestää yhteistyössä Mumin Kaffen kanssa tapaamisen, johon sinullakin on nyt mahdollisuus voittaa osallistuminen kaverisi kanssa. Ja tietysti lapset saavat tulla myös mukaan! Mumin Kaffe tarjoaa kaffet.


Tapahtuma järjestetään ihanassa muumikahvilassa (Mumin Kaffe) Korkeavuorenkadulla Helsingissä.
Ajankohtana on lauantai klo 13.30.

Kilpailuaikaa on huomiseen 20.2. klo 12.00. asti.

Jollet vielä ole osallistunut arvontaan niin nyt kannattaa käydä osallistumassa arvontaan Perhekuplan Instagramissa: Perhekupla

Pääset lukemaan ja näkemään lisää kuvia meidän perheen vuoden takaisesta viereilusta Mumin Kaffessa täältä.

Paikan päällä ovat ainakin Perhekuplan bloggaajista
sekä vielä salassa pysyttelevä uusi bloggaajamme.
Allekirjoittanut ei valitettavasti pääse tuolloin paikalle.

Muumikahvilasta löytyy mukavaa ajan vietettä lapsille.


maanantai 12. helmikuuta 2018

Ankkatauluja Ateneumissa -kulttuuria perheen kanssa


Näyttääkö jotenkin tutulta? Ateneumista löytyy nyt ankkatauluja. Kuvassa Nantti Vonriktin maalaus Taistelevat Ankat. Inspiraatio tauluun on löytynyt Ferdinand Von Wrightin taulusta Taistelevat Metsot.
Kävimme pari viikonloppua sitten perheen kanssa ihastelemassa Helsingissä Ateneumissa ankkatauluja. Taidemuseo Ateneumissa on esillä kaikille Aku Ankka -faneille ihania tauluja.

Ankkalinnassa sijaitseva Ankallisgalleria on tuonut taidettaan esille ensi kertaa muualle. Näyttely on esillä 25.2.2018 asti. Eli vielä on vähän aikaa käydä kurkkaamassa nämä ihanat taideteokset.

Aku Ankka -sarjakuvista on perinteisesti löytynyt hauskoja nimimuunnoksia tutuille julkisuuden henkilöille tai tunnetuille paikoille. Nyt myös kuvat ovat saaneet vastaavan muodon, kun Ankkalinnan taiteilijat ovat inspiroituneet meille monille tutuista tauluista kuten Taistelevat metsot.

Ateneumissa voi nyt ihastella mm. Alpertti Aatelviltin, Akseli Kala-Kallelan ja Huuko Simpuran maalauksia. Ankallisgallerian aarteita ovat mm. Ankapoika ja varis, Leikkiviä ankanpoikia rannalla ja Taistelevat Ankat.

Yllä: Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla. Alla: Alpertti Aatelviltin Leikkiviä ankanpoikia rannalla
Akseli Kala-Kallelan Ankanpoika ja varis ja Akseli Gallen-Kallelan Poika ja Varis.
Ateneumin näyttelyssä on myös taulujen vieressä pieni kuvaus tauluista. Esimerkiksi Ankan poika ja varis taulusta kerrotaan, että siinä on tarina Roope Ankan toisesta lantista. Ensilantin tarinahan on kaikille Roopen ystäville tuttu. Taulussa nuori Roope vaihtaa variksen löytämän kolikon leivänmuruun, jonka jälkeen Roope laittoin lantin visusti taskuunsa.

Nämä taulut olivat itselleni ihan uusia tuttavuuksia taiteessa. Tykkään näistä kaikista kovasti.  Yllä: Huuko Simpuran Iltaa ja köyhyyttä kohti ja Hugo Simbergin Iltaa kohti. Alla: Altti Fasaanin Elämäntaiteilija Hannu Hanhi ja Antti Favénin Taiteilija Fahle Basilier.
Käynnissä on myös Von Wright -näyttely, jossa on esillä myös paljon muita veljesten maalauksia ja muutakin taidetta. Löytyy sieltä myös ankkalinnalainsen Nantti Vonriktinkin taideteos Taistelevat Ankat.

Oli ilo katsoa miten paljon eri ikäisiä ihmisiä taidemuseossa oli. Varsinkin lapsia/lapsiperheitä oli tässä näyttelyssä kivasti. Itsekin oli ilo mennä huoneesta toiseen ja etsiä sieltä ankkataulu ja sen jälkeen katsoa mitä taulua se muistuttaa (ellei se nyt ollut niin suuri klassikko, että entuudestaan sen tunnistin) ja verrata niitä.

Yllä: Alpetti Aatelviltti, Ankkalinna raatihuoneen torilla. Alla: Albert Edelfeltin Pariisin Luxembourgin puistossa. Tässä näkee koko eron tauluissa. Ankkataulut ovat melko pieniä kooltaan, mutta sitäkin ihastuttavampia.

Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka ja Alpertti Aatelviltin Isoäiti Mummo.
Ankkataulut ovat saaneet ihmiset liikkeellä taiteen ääreen. Harvemmin itse olen joutunut Suomessa jonottamaan vuoroani katsoa jotain teosta. Ei nyt mitään hirveää ryysistäkään onneksi ollut.

Meidän kolme vuotiaskin oli innoissaan tauluista. Lähes kaikista. Pääsi hän kuuntelemaan kanteleen soittoakin korvaluureista. Ja parasta oli päästä istumaan Aku Ankan punaiseen autoon, joka oli museokaupan edessä.


Tästä museokierroksesta jäi todella hyvä fiilis myös pienen lapsen kanssa.

Itse ehdin kiertää vielä Von Wright -näyttelyn rauhassa, sillä poika nukahti kärryihin (Ankkatauluesite kädessään), jotka olivat meillä kierroksella mukana.

Akseli Kala-Kallelan Aku Ankan setä ja Ankervon kirous. Oikealla Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti ja Kullervon kirous.

Yläkerrasta löytyi huone, jossa sai piirtää ja kokeilla taitojaan esim. linnun piirtämisessä. Myös kaverin kuvan voisi piirtää vanhan aikaisella kameraobskuralla.

Kotiin viemisiksi ostettiin vielä erikois Aku Ankka -lehti.


Oletko käynyt katsomassa näyttelyn tai aiotko vielä mennä?



torstai 1. helmikuuta 2018

Perhe matkustaa Baltiassa: Liepaja



Perhe matkustaa Baltiassa -sarjassa ollaan nyt päästy Latvian Liepajaan asti. Olemme matkustaneet osittain Via Balticaa pitkin, mutta välillä siltä on poikettu eri puolille. 


Tämä oli meidän ensimmäinen kesälomareissu lapsellisena perheenä (muutoin ollaan vaan oltu lapsellisia ilman lasta). Reissusta on siis jo hieman aikaa, sillä teimme sen kesällä 2015.

Parhaiten minulle on jäänyt Liepajasta mieleen upea pitkä hiekkaranta ja sen äärellä oleva kaunis metsämäinen puisto. Kävelimme pitkin puistoa ja istuimme välillä alas jotta pieni vauvamme sai hieman venytellä itseään ja liikkua sen mitä osasi kontata. Sää ei ollut aurinkoinen niin ei vietetty sen enempää aikaa rannalla, mutta kävelimme viereisessä puistossa ja kaupungilla.


Liepaja sijaitsee meren äärellä Latvian lounaisosassa. Kaupungin itäpuolella on Liepajajärvi. Kauppakanaali yhdistää näiden rannat. Pääkaupunki Riiasta matkaa tänne on 220 kilometriä.

Vaikka kaupunki on maan kolmanneksi suurin asukasluvultaan niin mielestäni se vaikutti kovin hiljaiselta. Paikallisella torilla näytti olevan kuitenkin elämää. Myynnissä oli paljon kauniita kukkia, vihannesten taimia, hedelmiä ja marjoja. Hinnat eivät päätä huimanneet. Muutenkin Latviassa yleensä on Suomeen verrattuna edullista.


Me kävelimme eri puolilla kaupunkia. Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei paikan päällä ollut. Itse en kaupungista mitään sen suurempaa nähtävyyttä tai vetonaulaa löytänyt (voi toki olla ettei vain oltu oikeilla kaduilla).

Liepaja tuntui rauhalliselta ja hiljaiselta ainakin niinä parina päivänä, kun me siellä olimme. Liepajassa järjestetään joka kesä heinäkuussa suuri rantatapahtuma Baltic Beach Party. Silloin kaupungissa ja rannoilla on varmasti ihan erilainen meno. Toki meillä ei tainnut päivät ihan aurinkoisimmasta päästä olla niin sekin vaikutti rannan hiljaisuuteen. Liepaja on tunnetaan musiikkikaupunkina.

Ranta on puhdas ja hiekkaa riittää silmänkantamattomiin, ja sen alueella on myös muutamia rantakahviloita ja muita palveluita.


Kävelimme katsomaan joenrantaa. Sinne oli rakennettu kaikenlaista ja kaunistettu paikkoja. Joella näkyi muutamia vuokrattuja polkuveneitä, jotka näyttivät hauskoilta. Ne oli tehty auton mallisiksi.



Karostan alue

Liepajassa käydessä kannattaa käydä Karostan alueella. Alue on neuvostojäännös. Se on noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Teimme sinne iltasella pienen autoajelun. Kiersimme aluetta ja kävimme pienessä ruokakaupassa ostamassa hotellihuoneeseen hieman herkkuja. Suurin osa ostoksista menikin prosenttien puolelle, sillä isäntä osti kotiinviemisiä.

Alueella oli paljon huonoon kuntoon menneitä vanhoja neuvostoaikaisia tiilirakennuksia. Meitä alue muistutti rakennuksineen kovin Tammisaaren Dragsvikin armeija-aluetta rakennuksineen. Tosin kunto oli aivan eri.

Karostan alue oli neuvostoaikaan salainen paikka ja sinne ei päässyt ulkopuoliset. 1994 asti se ei ole enää toiminut sotilasalueena.

Mikäli haluaa vähän erilaisempaa yöpymistä niin Karostan vankilassa voi myös majoittua. Siitä on luksuskaukana niin kuin vankilassa kuuluukin olla. Vankila kuului maan pahamaineisimpiin. Edulliseen hintaan (kaipa sitä joku haluaa tällaisestakin maksaa) pääsee nukkumaan lankuilla joissa ei ole edes vuodevaatteita. Myöskään lämmintä vettä ei ole tarjolla ja asiakkaita "kohdellaan" kuten vankeja.

Yöpymisen sijaan meille olisi riittänyt käynti vankilamuseossa, mutta se oli jo kiinni, kun olimme myöhään illalla liikkeellä.


Meillä oli kiva siisti ja hiljainen hotelli, jossa yövyimme pari yötä. Yhtenä iltana söimme hotellin omassa ravintolassa. Tilasimme paikallista ruokaa, joka tarjoiltiin perinteiseen tapaan saviruukusta. Täytyy sanoa, että oli todella hyvää.

Isommasta kauppakeskuksesta saimme hieman ruokia taas reissuun. Meillä oli autossa aina mukana hieman eväitä ja vauvalle piti olla ruokaa ja juomaa. Ihan samanlaisia vauvanruokia ei ollut tarjolla ja meillä oli käytössä erikoismaito (maidoton maito). Niitä ei saanut ihan joka kaupasta.

Liikekeskuksen vieressä oli sopivasti Neste ja Hesburger. Tiivis kaksikko Latviassa. Siellä missä näkyy Neste on usein myös Hesburger vieressä.

Hyvää ruokaa hotellin ravintolassa (ylin kuva), kauppakeskus ja hotellin pienimuotoinen aamupala (alin kuva).

Matkallamme pysähdyimme seuraavissa kaupungeissa/kylissä:

Viro: Tallinna-Rapla-Pärnu,
Latvia: Riika-Jurmala-Kuldiga-Liepaja,
Lietttua: Klaipeda-Kuurinkynnäs (niemimaa)-Kaunas-Trakai-Vilna.
Takaisin menomatkalla pysähdyimme lisäksi Latviassa Siguldassa ja Viron puolella Pärnussa ja Tallinnassa, josta matka jatkui takaisin koti Turkuun Helsingin kautta.

Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa!

Olisi kiva kuulla myös jos sinulla on kivoja vinkkejä Baltiaan!

Seuraavana vuorossa Kuurinkynnäs eli Kuurin Niemimaa.