maanantai 29. lokakuuta 2018

Sotalaivoja katsomassa ja viikonlopun kuulumisia



Turun Aurajoen suu täyttyi viime viikon lopusta jälleen kerran laivoista. Tällä kertaa sinne kokoontui eri maista sotalaivoja. Merivoimat juhlivat viikonloppuna satavuotista taivaltaan. Mukana oli noin kolmekymmentä sota-alusta kahdeksasta eri maasta. Ne aloittavat tänään kansainvälisen Northern Coast 18 -sotaharjoituksen, jota Suomi johtaa.

Aluksiin pääsi katsomaan viikonloppuna. Meidän perhe kävi myös osaan aluksista tutustumassa. Lauantaina oli tuulinen päivä, joten tuli hieman kylmä siellä kiertäessämme. Kävimmekin välillä lämmittelemässä ja herkuttelemassa Cafe Manuelassa. Niin näytti moni muukin tekevän.


Siirryimme Förillä toiselle puolelle Aurajokea, jossa oli vielä enemmän aluksia. Päätimme kuitenkin käydä siellä vain muutamassa, sillä aikaa olisi mennyt muutoin niin paljon, oli viileä ja pojalla alkoi olemaan päiväunien aika. Yhden suurista aluksista, ruotsalaisen Visbyn jätimme pois välistä, sillä se oli meille jo ennestään tuttu. Sillä oli muutama vuosi sitten oikein esittely jonkun tapahtuman yhteydessä.


Poika nukahtikin autoon sopivasti kotimatkalla. Meillä ei kotona joka päivä nukuta enää päiväunia. Nyt sain siis rauhassa siivoilla. Meillä oli nyt aika perinteinen rento kotiviikonloppu (ei siis menty Turusta mihinkään). Se oli tosi kivaa, kun sai vain olla ja rentoutua kotona. Mä olen tällä viikolla kovasti siivonnut (mä oon vähän outo varmasti, kun pidän siitä). Tää vuosi on ollut sellaista menoa ja tuloa, vähän aikaa siellä ja täällä. Nyt onneksi mieskin asuu samankaton alla ja meidän ei tarvitse hänen töiden vuoksi pitää kahta asuntoa eri maakunnissa. 

Perjantaina poikakin oli kotona ja kävimme yhdessä katsomassa Silakkamarkkinoilla. Nekin Aurajoen varrella. Pitihän sitä vähän muikkuja ostaa, varsinkin, kun poika halusi. Sen jälkeen kävimme Kauppahallissa ja hieman herkuttelimme kahvila Sinisessä Hetkessä. Se on pojan lempikahvila, sillä se on sisustettu vanhan junan tyyliin, aivan kuin olisi junassa. Piipahdimme myös nopeaan Turun Tuomiokirkossa. Poika, kun harvemmin on kirkossa käynyt. Sieltä löytyikin yksi sivuosa, jossa oli kaikkea kivaa lapsille.


Sunnuntai-iltana mies lähti pojan kanssa läheiselle koululle Lasten Liikunnanihmemaahan liikkumaan ja hyppimään. Sain taas omaa rauhaa siivoamiselle. Meiltä onkin tänä vuonna lähtenyt vaatetta kierrätykseen ja lahjoitukseen monen monta muovikassillista. Myös facebookin kirppareilla olen jotain tuotteita myynyt. Tänään olisi tiedossa talvirenkaiden alle laitto ja kohta kutsuu jumppa. Olen jälleen löytänyt liikunnan innon. Jumppakortti on ollut takataskussa, mutta en vain ole saanut itsestäni kiinni mennä paikan päälle. Josko nyt tää innostus olisi pysyvämpää.

Ihanaa viikkoa sulle!


lauantai 27. lokakuuta 2018

Syksyinen Muumimaailma


Kävimme viikko sitten pojan kanssa Muumimaailmassa. Se on ollut auki nyt lokakuussa aina loppuviikosta. Muumimaailman syksyn teema on Taikurin hattu. Lähdimme kaksin katsomaan, kun isäntä oli muutaman päivän Berliinissä isänsä kanssa.

Nyt liputkin olivat hieman edullisemmat ja lapset saivat oman taikasauvan. Se välkkyi valoista ja sillä voisi tehdä taikoja muumitalossa. Sieltä löytyi simpukan kuvia joihin taikasauvaa koskettamalla tapahtui taikoja. Kaikkia taikoja ei saatu toimimaan tai ei huomattu (piti vähän hoksata myös missä päin huonetta taika tapahtui). Paras mielestäni oli se kun puhelin soi ja siihen vastaamalla kuului tervetulotoivotukset lapsen omalla nimellä (taikasauvat rekisteröitiin ensin, että ne toimivat). Lisäksi portilta sai lipun jolla sai kuvauttaa seurueensa kuvauspisteellä ja kuvan sai suoraan omaan sähköpostiin.


Mä olen jonkin sortin Muumifani. Poika ei pienempänä innostunut Muumijutuista, mutta loppukesästä käydessämme Tampere-talolla Muumimuseossa innostui hänkin kovin muumeista. Sen jälkeen olemme katsoneet Muumeja tv:stä, lukeneet kirjoja ja hänen 4v. syntymäpäivälahjatoiveensa oli muumitalo. Nyt näin tilaisuuteni koittaneen päästä ihastelemaan Naantaliin Muumimaailmaan. Kesällä sitä jo mietin, mutta kun poika ei ollut niin kiinnostunut.

Muumimaailma oli oikein kivannäköinen paikka. Meillä oli myös onni sään suhteen sillä oli kaunis päivä. Lempipaikkamme oli muumitalo, mutta poika tykkäsi myös kovin Hemulin talon takana olevasta pienestä kurpistan mallisesta talosta, jossa sai leikkiä keittiöleikkejä.


Kiersimme kaikki paikat, jotka olivat auki (yksi sivupolku oli kiinni, joka vie mm. laivalle). Hyvä syy siis lähteä taas kesällä uudelleen. Oli oikein kiva nähdä kaikkia (tai suurinta osaa) Muumeista tuttuja hahmoja. Päästiin myös hämmentämään räkäsoppaa Alisan ja noidan kanssa.

Luulen, että nyt oli paljon rauhallisempaa kuin kesäaikaan. Saimme rauhassa jutella Muumilaakson asukkaiden kanssa ja näpsin kännykällä kuvia, kun poika oli jonkun hahmon kanssa.


Ruokapaikat näyttivät mukavilta ja olivat ihan kohtuuhintaisiakin. Buffettiin (Mamman keittiö) ei viitsitty mennä, kun ei ollut niin iso nälkä. Poika halusi ranskalaisia, joten päädyimme Niiskun Perunatehtaaseen. Noin viidellä toista eurolla sai perheannoksen, jossa oli iso kasa ranskalaisia. Ja ne olivatkin tosi hauskoja, kierteellä olevia ranskiksia. Poika halusi itselleen kaikki isolla kierteellä olevat. Mukana oli muutama iso nakki ja pari kanapalaa sekä lisäksi sai valita pari dippiä. Tultiin täyteen ja vielä olisi ainakin yhdelle jäänyt purtavaa.

Lopussa oli vielä pieni ilotulitus. Lopussa Nuuskamuikkunen lauloi lauluja ja soitti kitaraa muumitalon luona. Lapset saivat tanssia muumien kanssa. Oli tosi kiva tunnelma.


Kummallakin oli oikein mukavaa ja jäi kivoja muistoja. Ennen kuin ehdimme porteista ulos niin poika jo kyseli mennäänkö huomenna taas uudestaan. Näin syksyllä on hyvä tekosyy sanoa, että he menivät nyt talviunille ja sinne ei pääse. Kesällä voimme mennä!

Oletteko te käyneet Muumimaailmassa? Mitä olette pitäneet?