sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Merirosvosynttärit




Pojan neljä-vuotissyntymäpäivillä oli selvä kurssi teeman kanssa. Meillä asustaa pieni merirosvo, jonka merirosvoelämästä saamme päivittäin kuulla. Suurena "syyllisenä" tähän on lastensarja Jake ja Mikä mikä maan merirosvot.

Pojan syntymäpäivien aikaan olimme useamman päivän anoppilassa Tammisaaressa koiravahteina. Pidimme pienimuotoiset syntymäpäiväjuhlat oman perheen, mummon ja siskojeni perheiden kanssa. Siinä meitä jo onkin aikuisia yhdeksän ja meneviä lapsia viisi kappaletta.

Anoppi ja appiukko tosiaan olivat tuolloin matkoilla, mutta säästettiin heillekin kakkua ja muita herkkuja. Niitä jäikin sen verran paljon, että seuraavana päivänä pyysimme vielä yhden lähellä asuvan lapsiperheen (mieheni serkku perheineen) herkuttelemaan kanssamme.


Anoppila on vanha talo meren lähellä, joten sieltä löytyi kivasti teemaan sopivaa rekvisiittaa, kuten isoja vanhoja arkkuja, verkkoa, iso narurulla jne.

Kaupoilta löysin mm. kivoja merirosvoaiheisia ilmapalloja, pahvisia merirosvohattuja ja silmälappuja, serpentiiniä, servettejä ja kertakäyttöastioita (vaikka yleensä en suosi kertakäyttöastioita).

Kotoa otin mukaan mustan lakanan, jonka laitoin pöytäliinaksi. Muut rekvisiitat askartelin itse. Näihin kuului mm. viirit, liput/seinävaate vanhasta lakanasta, lahjapussit ja laatikot. Kaikissa käytin kierrätysmateriaalia. Ruokapöydillä oli kaitaliinoina pahvin väristä lahjapaperia rullasta. Siihen piirsin mustalla tussilla aarrekartan kuvaa.

Talon eteen vaaleaan betoniseen katukäytävään maalasin hiilellä katkoviivoja, kuten aarrekartassa, jotka hieman kaartaen johdattivat portille. Portin ovessa oli muutama merirosvoilmapallo. Käytävällä portilta ovelle oli ripustettu pahvisia kylttejä, joissa luki mm. "private pirate party" ja "pirates only".


Tarjolla oli kaupan metripizzaa, joka oli koristeltu aarrekartaksi käyttäen mm. erivärisiä paprikoita ja oliiveja. Lisäksi oli mustekalanakkeja. Niitä saa helposti leikkaamalla toiseen päätyyn kaksi ristikkäistä viiltoa. Kiehuessa vedessä ne aukeavat kuin mustekalan lonkerot. Pieneen arkkuun laitoin sipsejä ja suolakaloja ( fish´n chips) ja kaupasta ostettuihin merirosvoteemaisiin pahvikulhoihin laitoin popcornia.



Banaaneihin laitoin ympäri punaista servettiä ja piirsin niihin mustalla elintarviketussilla merirosvonaamat. Ikisuosikkeja mokkaruutuja piti olla ja ne koristelin pienillä mustilla ja valkoisilla pääkallon kuvilla. Tarjolla oli myös muffinsseja, kookospalloja, rusinoita (papukaijan papanoita) ja tietenkin suklaakakkua pojan toiveesta. Kuvittelin tekeväni jonkin mahtavan laivan mallisen merirosvolaivakakun, mutta jaksamiseni ja aika ei siihen riittänyt. Tein helpon version, jossa koristelin kakun valkoisella pääkallon muotoisella palasella vaahtokarkin makuista sokerimassaa. Päälle piirsin elintarviketussilla. Juomapulloista otin etiketit pois ja kirjoitin mustiin lappuihin poison -myrkkyä (vihreää juomaa).


Tiesin, että serkkupojat saavat ajan varmasti kulumaan hyvin ilman sen suurempaa ohjelmaakaan. Pientä ohjelmaa olin keksinyt ja ostimme kaupasta kultakolikkokarkkeja, joita oli ripoteltu pihalle piiloon ja lapset saivat yhdessä etsiä niitä.

Kummipojallani oli kerran myös merirosvoteemalla syntymäpäivät. Niihin pääset kurkkaamaan täältä.

Hiiohoi!


lauantai 16. maaliskuuta 2019

Merikeskus Vellamo


Viime visiittimme Kotkaan huipentui Merikeskus Vellamoon. Mieheltäni ja minulta löytyy museokortti, joten käymme melko paljon museoissa ja näyttelyissä. Pienet lapset pääsevät yleensä vielä ilmaiseksi sisälle niin lapsestakaan ei tule lisämaksua. Museot ovatkin oiva kohde, kun matkailemme kotimaassa. Vellamoon alle 18-vuotiaat pääsevät maksutta.

Jo pelkästään rakennus on näyttävä. Se sijaitsee myös ihan meren vieressä. Talvipakkasella meren läheisyyttä ei niin jäänyt ihastelemaan, mutta varmasti menemme myös uudemman kerran kesäaikaan. Silloin on myös avoinna Jäänmurtaja Tarmo. Keveemmällä aukeaa myös Merimonsterit -näyttely, joka kuulostaa juuri joltain josta meidän poikamme pitäisi.


Merikeskus Vellamossa on useampi näyttely. Siellä on Suomen merimuseo, merivartiomuseo (kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoilta nykypäivään), Kymenlaakson museo ja Tietokeskus Vellamo. Ihailimme myös Karhulan Lasin lasiteoksia. Kaikkiin pääsee kiertämään samalla lipulla. Perheen pienimmille löytyy lainarattaat.

Laivakoira Velmu opastaa merimuseossa lapsia. Koiran tassun jäljet maassa johdattivat aina jonkin pienen tiedon ja tehtävän äärelle. Toimintapisteistä löytyy mm. ankkurin nostoa, merisolmujen harjoittelua, säkkien vinssausta ja laivanupotuspeliä.  Poika tykkäsi kovasti myös pelastusveneen ajosimulaattorista. Me pidettiin myös pieni lukutauko. Mukava, että lapset voivat myös tekemällä ja kokemalla oppia.

Merikeskus Vellamossa on kivasti puuhaa lapsillekin.

Rakennuksessa on myös iso, erillinen leikkipaikka Leikkimö, jossa on tilaa temmeltää. Sieltä löytyy kotia, vanhan ajan kauppaa ja bussia. Meidän neljä vuotias oli ihan innoissaan. Kaikkia leikkejä testattiin. Tultiin onneksi viimeiseksi leikkipaikalle, sillä muutoin ei ehkä olisi saanut häntä eteen päin. Tosin hän näyttelystäkin piti ja kiinnostuneena kiersi ja katseli ympärilleen. Tällaisista museokäynneistä jää lapsellekin hyvät muistot ja ne innostavat jatkossakin museoihin.







keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Mökkeilyä talvella


Vietimme jokin aika sitten viikonlopun Kotkassa mökkeillen. Meidän perhe, pari siskoani perheineen ja äitini suuntasimme Itä-Suomeen viikonlopuksi. Veljeni asuu siellä, joten treffasimme myös häntä.

Yleensä tulee vain kesällä mökkeiltyä, mutta talvinen mökkeily oli oikein mukavaa. Varsinkin nyt, kun on ollut paljon lunta ja luonto on kaunista. Automatkakin oli yhtä nautintoa, kun maisemat olivat niin kauniit.


Vietimme yhdessä aikaa mökillä herkutellen, saunoen, pelaten, lapset leikkivät ja nauttivat lumikasoista ( ja välillä riitelivät). Grillasimme grillikodassa ja kävimme pienellä kävelyllä päivittäin. Avantoonkin olisi päässyt, mutta sinne ei kukaan uskaltautunut. Itse yritin muita yllyttää mukaan, mutta jäi itseltänikin, kun en saanut kaveria mukaan. Tiedä sitten olisinko oikeasti uskaltanut pulahtaa hyiseen veteen.

Kävimme hieman kaupoilla, ulkona syömässä (oikein hulppeasti huoltoaseman buffetissa). Niissä on kyllä usein hyvää kotiruokaa ja löytyy vaihtoehtoja. Lapsetkin tykkäävät, kun saa jälkkäriksi jäätelöä ja pääsee vähän leikkimäänkin leikkipaikalle.


Vanhin tätini täytti 90-vuotta, joten kävimme tietysti häntä onnittelemassa. Sunnuntaina muiden jo lähtiessä kohti kotejaan, meidän perhe suuntasi vielä Merikeskus Vellamoon. Saman  katon alla on parikin eri museota. Meidän pääkohteenamme oli Suomen kansallinen merimuseo. Merikeskus Vellamo valmistui vuonna 2008, mutta ei oltu vielä ehditty siellä käymään Kotkan vierailuillamme. Siellä oli katsottavaa koko perheelle ja mukava leikkipaikka.


Meidän poika on pienestä pitäen tottunut autolla matkustamiseen ja tämäkin 300 kilometriä meni yhdellä istumalla kotiin päin. Alkumatkasta meillä oli mukana pikaruokaa. Syötyään poika nukahtikin ja heräsi vasta Turussa. Autoilu saa hänet hyvin nukkumaan vaikkei kotona enää päiväunille suostukaan. On vauvasta asti tottunut olemaan menevän äidin matkassa.

Viikonloppumme mökkeillen oli oikein mukava. Ihana aina, kun mahdollisimman moni sisaruksistani perheineen pääsee viettämään yhteistä aikaa. Serkkupojatkin ovat sen verran saman ikäisiä, että heistä on kivasti seuraa toisilleen.


keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Laskiaispullalintu



Me tehtiin eilen lapsen kanssa pullataikinaa ja leivottiin laskiaispullia.
Meidän laskiaispullat saivat linnun muodon. Mansikkahilloa laitettiin etuosaan vähän enemmän niin, että sitä jäi näkyviin niin saatiin linnulle punainen rintamus. Niistä tuli siis punatulkkuja.

Näitä linnun muotoisia pullia on helppo tehdä. Taikinasta vain leikataan palanen ja pyöritellään pöytää vasten pitkulainen pötkö, josta tehdään tavallinen solmu. Solmun toisesta päästä tulee linnun pää ja toisesta pyrstö.

Pyrstöä voi painaa hieman littanammaksi ja leikata siihen viiltoja. Tein tällä kertaa viiltoja myös siipiosaan ja se antoikin mukavasti lisää ilmettä linnulle. Siipiä ei siis tarvitse muutoin sen enempää tehdä. Ne muodostuvat kun teet taikinasta solmun.

Silmiksi työnsin rusinan puolikkaat ennen paistamista. Ne kannattaa työntää hyvin ettei uunissa irtoa. Kypsiin pulliin laitoin mantelin palaset (osaan puolikkaan, hieman riippuen linnun koosta) nokaksi. Ne on helpointa työntää paikoilleen, kun pullat ovat vielä lämpimiä ja pehmeitä.

Sitten vain halkaistaan pulla siten, että siivet jäävät kokonaan laskiaispullan yläosaan. Yläosasta pään alapuolelta voi halutessaan ottaa pienen palan pois jos haluaa täytteen näkyvän paremmin.

Erilaisia versioita voi tehdä eri täytteillä. Viime vuonna käytin ruskeaa Nutella tahnaa ja niistä tuli niin hyviä kuin kivan näköisiäkin.

Syödäänkö teillä laskiaispullat hillolla vai mantelitahnalla? Vai kenties jollain muulla täytteellä?


Blogin juttuja voit seurata Instagramissa Kotonajakaupungilla ja facebookissa Kotona ja kaupungilla.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Runebergin tupa


Viime kesänä vietimme paljon aikaa Pohjanmaalla Pietarsaaressa. Pietarsaari on kansallisrunoilija Johan Ludwig Runebergin (1804 -1877) synnyinkaupunki. Tänään hänen syntymäpäivänään 5. helmikuuta vietetään Runebergin päivää ja päätinpä tehdä pienen postauksen aiheeseen liittyen. Pietarsaaressa sijaitsee Runebergin tupa, jota kävimme parikin kertaa ihastelemassa. Tupa on auki kesäaikaan ja sinne on ilmainen sisäänpääsy.


Janne (kutsumanimi) syntyi vuonna 1804. Hänen isänsä oli ruotsista kotoisin oleva merimies. Äiti oli kotoisin Pietarsaaresta rikkaasta Malmin kauppiassuvusta. Ei oikeastaan ole varmaa syntyikö Janne 5. vai 7. helmikuuta. Hän kuitenkin itse vietti syntymäpäiviään viides päivä. Hänellä oli pienenä imusolmuketuberkuloosi, joka aiheutti hitaampaa fyysistä kehitystä. Hän oppi kävelemään vasta muutaman vuoden iässä. Hänen isänsä sairasteli paljon ja suurperheellä oli toisinaan tiukkaa. He olivat kaupungin köyhällistöä. J.L. Runebergin tarinan Suomen kirjallisuuden parissa monet (haluaisin sanoa kaikki) varmasti tietävät ja tähän en itse sen enempää siitä kirjoita (vaikka se juuri hänestä onkin tehnyt niin suuren ja muistettavan henkilön).

Jannen isä ja eno rakensivat Runebergin tuvan vuonna 1811. Se toimi metsästys- ja kalastusmajana. Janne vietti siellä nuorena kesälomansa. Monille perheille alueen mökit olivat tärkeitä paikkoja, joista saatiin ruokaa pöytään tuolloin tiukkoina aikoina. Kun hänen isänsä kuoli niin tupa alkoi mennä huonoon kuntoon.

Runebergin tuvan vieraskirjassa (vasemmalla sivulla) on hänen ystävänsä Zacharias Topeliuksen runo, jonka hän on kirjoittanut kirjaan 13.8.1884.

Runeberg vieraili 1847 synnyinseudullaan ja kävi kalastusmajaa katsomassa. Hän kirjoitti:

"Neljännes peninkulman matkan päässä kaupungista on kalamaja, joka ennen kuului isälleni ja oli aikaisempien ilojeni rakas koti. Kun muutamia vuosia sitten kävin siellä oli katto sortunut lattialle ja kolmekymmnevuotinen hävitys levinnyt yli koko ennen niin viihtyisän asumuksen."

Tupaa hoitivat aluksi Runebergin Pietarsaaren ystävät, mutta he kuolivat pois. 1851 J.L. Runebergin ystävät olivat korjanneet metsästystuvan. Janne ei sitä enää käyttänyt, mutta hänen yksi siskonsa vietti siellä paljon aikaa.

Janne ei mökillä enää tämän jälkeen käynyt ja tupa oli taas rapistunut hänen kuoltuaan. 1880-luvulla tupaa taas korjattiin kaupunkilaisten aloitteesta ja monet tekivät matkoja hänen lapsuuden maisemiin. Juhlallisessa avajaistilaisuudessa oli mukana myös Runebergin hyvä ystävä Zacharias Topelius. Vieraskirjassa on myös Topeliuksen kirjoittama runo. Myöhemmin, vuonna 1911 Pietarsaaren kaupunki osti tuvan.



Kävimme myös Pietarsaaren keskustassa sijaitsevassa Westmanninmuorin tuvassa. Siellä sattui olemaan avoimet ovat. Se oli J.L. Runebergin ensimmäin koulu, jota hän kävi. Pietarsaaressa näkyy muutoinkin paljon jälkiä Runebergista. Siellä on taloja, joissa hän on asunut, löytyy nimikkokatu, puisto, hänen poikansa tekemä patsas Jannesta ja vietetään siellä Runebergin viikkoakin.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parempi huoneilma -apua kuivaan huoneilmaan

Varsinkin näin talvella huoneilma voi olla hyvinkin kuiva. Meillä ainakin kerrostaloasunnossa sen huomaa usein. Nenän limakalvot ja iho kuivuu liikaa, tukka rätisee sähköstä ja pölytkin leijailee kuivuudessa. Mikä sitten avuksi?


Me hankittiin muutama vuosi sitten ilmankostutin. Niitä löytyy monen kokoista, näköistä, muotoista ja hintaista. Varmasti jokaiselle löytyy mieluisa. Tai ainakin näin sisustuksesta pitävänä haluaa myös omaa silmää miellyttävän laitteen. Toki se toimivuus on aina tärkein.

Ilmankostuttimeen laitetaan sisälle vettä ja se tulee ulos vesihöyrynä. Me ollaan oltu oikein tyytyväisiä meidän hankintaan. Ilmankostutin on muistettava pitää puhtaana, jotta bakteerit eivät pääse vesihöyryn mukana leviämään huoneilmaan.

Jostain olen lukenut, että ilmankosteuden olisi talvella hyvä olla sisällä n.30-40. Sen ylikään ei ole hyvä olla, sillä silloin bakteerit taas alkavat viihtymään. Tosin meillä ei kotona mitään ilmankosteuden mittaria ole erikseen.

Yksi keino tietysti on laskea huoneiden lämpötilaa, joka vähentää kuivumista. Kylmässä ei kuitenkaan halua olla.



Pattereista meillä roikkuu keraamiset sydämet (kuva alempana). Ne täytetään vedellä ja se haihtuu pikku hiljaa huoneilmaan.

Vaikka meiltä löytyykin kuivausominaisuus pesukoneesta niin usein laitan märät pyykit kuivaustelineeseen kuivumaan. Ne myös luovuttavat kosteutta huoneilmaan. Olen kuullut myös, että laittaa märän pyyhkeen patterin päälle. Tätä ei tietenkään ole tarkoitettu ainakaan sähköpattereille, sillä sehän olisi tosi vaarallista. Kerrostaloissa on yleensä kiertoilma ja erilaiset patterit kuin omakotitaloissa. En ole kyllä itse tätä harrastanut.

Talvella tai kesäkuumalla kun menemme jonnekin matkalle niin jätän pari isompaa astiaa täyteen vettä esim. kattilaan. Sieltä haihtuu pikku hiljaa kosteutta huoneeseen. Yhden laitan yleensä keittiöön ja toisen olohuoneeseen kukkasten lähelle. Ei ehkä kaikkein tehokkain keino, mutta parempi kuin ei mitään


Viherkasvit ovat myös hyvät tapa parantaa kodin ilmanlaatua. Ne kosteuttavat huoneilmaa ja muutenkin parantavat ilmanlaatua. Kodeissä on erilaisia saasteita, joita irtoaa huoneilmaan kuten formaldehydejä, bentseeniä ja trikloroetyleeniä.

Viherkasvien avulla voi siis vähentää kodin ilmassa olevia myrkkyjä, parantaa ilmanlaatua ja kosteuttaa huoneen ilmaa.

Onko teillä vielä jotain hyviä vinkkejä kuivan huoneilman nujertamiseksi?

 Tässä postauksessa keskityin huoneilman kosteuttamiseen. Minulta on tulossa myös blogipostaus huoneilman parantamisesta viherkasvein. Viherkasvien valinnassa kannattaa olla tarkkana sillä eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia. Tietyt kasvit ovat esimerkiksi huoneilman myrkkyjen poistajana erittäin tehokkaita. Näistä siis myöhemmin lisää.


Blogia voit seurata blogin nimellä Facebookissa ja Instagramissa.


torstai 3. tammikuuta 2019

Best nine kuvat ja tarinat niiden takana


Tässä on mun vuoden 2018 best nine -kuvat. Ne ovat siis kuvia Instagram tililläni, jotka ovat viime vuonna saaneet eniten tykkäyksiä ja kommentteja. Moni juttu tietysti vaikuttaa siihen miksi juuri nuo olivat ne suosituimmat. Ajattelin kertoa teille vähän tarinaa näiden kuvien taustalla.


Yksi suosituimmista kuvista ja blogipostauksistanikin oli pääsiäisen aikoihin julkaistu vehnän kasvatuskuva. Läpinäkyvästä Aalto-maljakosta näkyy läpi keltainen väri. Mullan sijaan olen käyttänyt vaipan geelimäistä sisusta, joka turpoaa vedestä. Ei se ekologisin vaihtoehto, mutta en halunnut pienen määrän takia ostaa multapussiakaan. Vaippoja sen sijaan kotoa löytyy. Ja tämä oli vielä pojalle pieneksi jääneestäkin vaipasta. Kuva liittyi blogipostaukseeni Vaihtoehtoja rairuohon istutukseen.


Seuraava kuva on kaupasta, jossa on korissa banaaneja. Banaanit ovat tarkoitettu kaupassa syötäväksi. Tämä on mielestäni ihana tapa kauppiaalta huomioida lapset. Vastaavia hedelmäkoreja olen nähnyt muutamassa eri paikassa Suomessa ja Virossa.

Olin pojan kanssa Helsingissä katsomassa Ankallisgalleria-näyttelyä Ateneumissa. Sen jälkeen poikkesimme kaupoille ostamaan illaksi herkkuja. Mieheni oli poikkeuksellisesti junalla liikkeellä. Meillä kun oli auto käytössä. Hän oli vasta melko myöhään Helsingissä. Minä ja poika olimme jo päivällä menneet Turusta Helsinkiin. Siskoni asui vielä tuolloin Lauttasaaressa. Vielä tuolloin en tiennyt, että se olisi viimeisiä kertoja kun niillä seuduin hänen luonaan liikun. Sisko kun muutti maalle. Lauttasaaren ja Koivusaaren alue on niin kaunis merenrantoineen ja lenkkipolkuineen.


Vuonna 2018 vietimme paljon aikaa Pietarsaaressa, jossa mieheni oli töissä. Meillä oli kaksi asuntoa. Kävimme myös pojan kanssa aina välillä Pietarsaaressa. Itselläni loppui työsuhde heinäkuun alussa, joten sen jälkeen ehdimme nauttia Pohjanmaan maisemista ja upeista rannoista. Pari suosituimmista kuvista onkin juuri Pietarsaaresta.

Kesä oli todella lämmin, suorastaan kuuma! Pietarsaaressa ei onneksi ole pulaa uimarannoista. Kuvassa 3-vuotias poikani nauttii Fäbodan hiekkarannan dyyneistä ja aurigonsäde porottaa kuvassa. Tämä on yksi lempikuviani kesältä.

Toinen Pietarsaaren kuva on elokuun lopulta. Kävimme aina välillä poikani kanssa nauttimassa Aspegrenin puutarhan maisemista. Piti ainakin vielä kerran päästä tuolla käymään. Puutarhassa saa ilmaiseksi katsella kasveja ja kukkasia. Kuvaa ottaessa oli jo syksyinen fiilis, kun oli omenoita ja auringonkukkaset kukkivat kauniisti. Omenat alkoivat olla kypsiä ja piti ottaa kuva, jossa omenat näkyvät. Näin jälkikäteen päin hetki ja kuva oli vielä aika kesäinen, mutta se oli siis fiilis silloin. Tein blogiin kirjotuksen siitä mitkä asiat saavat minut syksyn fiilikselle (klik). Voi kuinka näitä kuvia katsoessa tuleekaan ikävä upeaa kesää ja noita paikkoja. Meillä oli pojan kanssa ihan super hieno kesä! Tehtiin kaikkea kivaa yhdessä.


2018 matkustimme myös jonkin verran. Matkapostauksistani eniten tykkäyksiä sai kuva minusta Gran Canarialla, jossa olimme perheeni kanssa loppu syksystä. Tämä oli kolmas kertani saarella ja halusin taas päästä katsomaan kaunista Puerto de Moganin -rantakylää. Mutta niin oli halunnut sadat muutkin. Me olimme menneet sinne sukellusveneretkeä varten. Vasta paikan päällä tajusimme, että sattui olemaan paikan markkinapäivä. Turistit usein käyvät lomansa aikana ainakin yksillä markkinoilla, joita löytyy eripuolilta saarta. Ja myös tuo paikka on monen to do -listalla, kun Gran Canarialla matkustaa. Ihan kuin minullakin vaikka jo pari kertaa se oli nähty ennestään.


Loppukesästä vietimme mieheni kanssa seitsemän vuotis hääpäiväämme. Sitä piti tietysti kuohuviinillä juhlistaa. Hääpäivänämme julkaistu kuva kuoharilaseista, jossa taustalla näkyy hääkuvamme oli myöskin yksi eniten tykkäyksiä saanut kuva.

Myös toinen kuva liittyy hääpäiväämme. Itse hääpäivänämme emme olleet missään sen enempää juhlimassa. Parin viikon päästä siitä kuitenkin syyskuun puolella vietimme ensimmäistä lapsivapaata viikonloppua. Poika oli isovanhemmilla hoidossa. Pääsimme mieheni kanssa nauttimaan ravintolaan oikein pitkän kaavan mukaan. Siitä tuli myös blogipostaus tehtyä (klik). Noin 2,5h nautimme ravintola Rosterin herkullisista ruoista ja viinipaketista. Päätimme ehti illan viimeiseen bussiin. Ravintolan ulkopuolella, matkalla bussipysäkille pyysin miestäni nappaamaan kuvan minusta upean Pietari Brahen -patsaan edustalla.

Ilta oli yllättävän lämmin ja tuntui kuin olisimme jossain etelässä olleet. Kaunis iltavalaistus tuon patsaan ympärillä ja pensaat kukkivat. Tämä oli sellainen minilomaviikonloppu lähimaisemissa. Edellisen vuorokauden olimme olleet yötä Naantalin kylpylässä, uimassa ja nauttimassa hoidoista. Olipa ihana viikonloppu!


Tänä jouluna tein erilaisia herkkuja ja koristeita kotiin joista blogiinkin olen kirjoittanut. Kuva pannacottasta viinilasissa, jossa on päällä piparkakku oli suosittu kuva. Meille oli tulossa vieraita, joten tein pientä jälkkäriä tarjolle.

Aluksi ei näyttänyt hyvältä lumen suhteen, joten päätin varmistaa jouluisen/lumisen tunnelman myös sisällä kotona. Kuvan taustalla näkyy katajan oksa, johon olen itse ekologisesti tehnyt luntamuistuttavan kuorrutteen. Pannacottasta olen tehnyt myös glögipannacotta-version. Siitäkin olen tehnyt blogiin jutun (klik).

Toinen suosittu jouluinen kuva oli joulutorttu, jonka suunnittelin joulutähden (sen kukkasen) muotoon. Ohjeen löydät blogistani (klik). Jouluisten leipomusten tekeminen ja nauttiminen joulun alla tuovat mulle joulufiilistä.

Tällaiset kuvat ja tarinat niiden taustalla. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee yhtä hyvä. Loppuvuodesta tuli ostettua uusi kännykkä, jossa oli toivomani entistäkin parempi kamera. Suurin osa kuvista, kun tulee nykyään otettua kännykällä. Pari järjestelmäkameraa ovat jääneet pääosin hyllylle pölyttymään.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Uuden vuoden vastaanotto


Niin on taas vuosi vierähtänyt ja seuraava on alkanut. Meidän uuden vuoden juhlinta sujui rauhallisesti perheen ja ystävien seurassa. Uutena vuotena ollaan yleensä kotona kaupungissa. Turun kaupunki on järjestänyt klo 18 aina lasten ilotulituksen Kupittaalla. Tänäkin vuonna oltiin myös siellä katsomassa ja sitä ennen liikuntahallissa lapset saivat hyppiä ja pomppia kunnolla. Mukava, kun kaupunki järjestää tällaista ohjelmaa.

Ilotulituksen jälkeen ajelimme kotiin ja vieraat olivatkin juuri saapuneet pihaan. Täydellinen ajoitus. 
Nälkähän sitä oli jo vähän ehtinyt valtavaan mahaani tulla, mutta ensin piti perinteiset kuohuvat juoda ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. Ilta sujui mukavasti jutellen niitä näitä, hyvin syöden ja juoden sekä välillä leikkien. 


Lapsen ollessa nukkumassa pelasimme Aliasta. Tälläkin kertaa naisten joukkue voitti, mutta pojat ovat kyllä kirineet viime vuosista. Oli tiukka peli, mutta ainakin saimme taas nauraa kunnolla ja sain samalla muutaman vatsalihaksen varmasti tehtyä. Parhautta ovat ne, kun ei oikeasti tiedä mitä pitäisi selittää. Ja kaikkien muiden mielestä sana pitäisi tietää. Puhumattakaan siitä, kun oikeasti luulee tietävänsä sanan ja kovin selittää, mutta menee päin mäntyä. Jokin samankaltainen sana. Se annettakoon anteeksi, kun suomi ei ole äidinkieli isännällä. Ja tulee niitä mokia muillekin. Nehän tekee tuosta pelistä vain kahta hauskemman.

Puolilta öin suuntasimme parvekkeelle ja nostimme kuohuviinimaljat uudelle vuodelle. Tänä vuonna oli hieman sumea taivas, kun tihkutti räntävettä.  Ilotulitteet kaupungilta eivät näkyneet niin hyvin, mutta olihan meillä ne hulppeat tähtisadetikut viime vuodelta. Käytiin ne illalla yhdessä ulkona polttamassa. Niissä oli varsinkin lapselle paljon hupia.

Kaikkea hyvää sinulle uuteen vuoteen 2019!
Tuokoon se mukanaan kaikkea ihanaa ja vieköön menneen vuoden taakat mennessään!