tiistai 5. helmikuuta 2019

Runebergin tupa


Viime kesänä vietimme paljon aikaa Pohjanmaalla Pietarsaaressa. Pietarsaari on kansallisrunoilija Johan Ludwig Runebergin (1804 -1877) synnyinkaupunki. Tänään hänen syntymäpäivänään 5. helmikuuta vietetään Runebergin päivää ja päätinpä tehdä pienen postauksen aiheeseen liittyen. Pietarsaaressa sijaitsee Runebergin tupa, jota kävimme parikin kertaa ihastelemassa. Tupa on auki kesäaikaan ja sinne on ilmainen sisäänpääsy.


Janne (kutsumanimi) syntyi vuonna 1804. Hänen isänsä oli ruotsista kotoisin oleva merimies. Äiti oli kotoisin Pietarsaaresta rikkaasta Malmin kauppiassuvusta. Ei oikeastaan ole varmaa syntyikö Janne 5. vai 7. helmikuuta. Hän kuitenkin itse vietti syntymäpäiviään viides päivä. Hänellä oli pienenä imusolmuketuberkuloosi, joka aiheutti hitaampaa fyysistä kehitystä. Hän oppi kävelemään vasta muutaman vuoden iässä. Hänen isänsä sairasteli paljon ja suurperheellä oli toisinaan tiukkaa. He olivat kaupungin köyhällistöä. J.L. Runebergin tarinan Suomen kirjallisuuden parissa monet (haluaisin sanoa kaikki) varmasti tietävät ja tähän en itse sen enempää siitä kirjoita (vaikka se juuri hänestä onkin tehnyt niin suuren ja muistettavan henkilön).

Jannen isä ja eno rakensivat Runebergin tuvan vuonna 1811. Se toimi metsästys- ja kalastusmajana. Janne vietti siellä nuorena kesälomansa. Monille perheille alueen mökit olivat tärkeitä paikkoja, joista saatiin ruokaa pöytään tuolloin tiukkoina aikoina. Kun hänen isänsä kuoli niin tupa alkoi mennä huonoon kuntoon.

Runebergin tuvan vieraskirjassa (vasemmalla sivulla) on hänen ystävänsä Zacharias Topeliuksen runo, jonka hän on kirjoittanut kirjaan 13.8.1884.

Runeberg vieraili 1847 synnyinseudullaan ja kävi kalastusmajaa katsomassa. Hän kirjoitti:

"Neljännes peninkulman matkan päässä kaupungista on kalamaja, joka ennen kuului isälleni ja oli aikaisempien ilojeni rakas koti. Kun muutamia vuosia sitten kävin siellä oli katto sortunut lattialle ja kolmekymmnevuotinen hävitys levinnyt yli koko ennen niin viihtyisän asumuksen."

Tupaa hoitivat aluksi Runebergin Pietarsaaren ystävät, mutta he kuolivat pois. 1851 J.L. Runebergin ystävät olivat korjanneet metsästystuvan. Janne ei sitä enää käyttänyt, mutta hänen yksi siskonsa vietti siellä paljon aikaa.

Janne ei mökillä enää tämän jälkeen käynyt ja tupa oli taas rapistunut hänen kuoltuaan. 1880-luvulla tupaa taas korjattiin kaupunkilaisten aloitteesta ja monet tekivät matkoja hänen lapsuuden maisemiin. Juhlallisessa avajaistilaisuudessa oli mukana myös Runebergin hyvä ystävä Zacharias Topelius. Vieraskirjassa on myös Topeliuksen kirjoittama runo. Myöhemmin, vuonna 1911 Pietarsaaren kaupunki osti tuvan.



Kävimme myös Pietarsaaren keskustassa sijaitsevassa Westmanninmuorin tuvassa. Siellä sattui olemaan avoimet ovat. Se oli J.L. Runebergin ensimmäin koulu, jota hän kävi. Pietarsaaressa näkyy muutoinkin paljon jälkiä Runebergista. Siellä on taloja, joissa hän on asunut, löytyy nimikkokatu, puisto, hänen poikansa tekemä patsas Jannesta ja vietetään siellä Runebergin viikkoakin.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parempi huoneilma -apua kuivaan huoneilmaan

Varsinkin näin talvella huoneilma voi olla hyvinkin kuiva. Meillä ainakin kerrostaloasunnossa sen huomaa usein. Nenän limakalvot ja iho kuivuu liikaa, tukka rätisee sähköstä ja pölytkin leijailee kuivuudessa. Mikä sitten avuksi?


Me hankittiin muutama vuosi sitten ilmankostutin. Niitä löytyy monen kokoista, näköistä, muotoista ja hintaista. Varmasti jokaiselle löytyy mieluisa. Tai ainakin näin sisustuksesta pitävänä haluaa myös omaa silmää miellyttävän laitteen. Toki se toimivuus on aina tärkein.

Ilmankostuttimeen laitetaan sisälle vettä ja se tulee ulos vesihöyrynä. Me ollaan oltu oikein tyytyväisiä meidän hankintaan. Ilmankostutin on muistettava pitää puhtaana, jotta bakteerit eivät pääse vesihöyryn mukana leviämään huoneilmaan.

Jostain olen lukenut, että ilmankosteuden olisi talvella hyvä olla sisällä n.30-40. Sen ylikään ei ole hyvä olla, sillä silloin bakteerit taas alkavat viihtymään. Tosin meillä ei kotona mitään ilmankosteuden mittaria ole erikseen.

Yksi keino tietysti on laskea huoneiden lämpötilaa, joka vähentää kuivumista. Kylmässä ei kuitenkaan halua olla.



Pattereista meillä roikkuu keraamiset sydämet (kuva alempana). Ne täytetään vedellä ja se haihtuu pikku hiljaa huoneilmaan.

Vaikka meiltä löytyykin kuivausominaisuus pesukoneesta niin usein laitan märät pyykit kuivaustelineeseen kuivumaan. Ne myös luovuttavat kosteutta huoneilmaan. Olen kuullut myös, että laittaa märän pyyhkeen patterin päälle. Tätä ei tietenkään ole tarkoitettu ainakaan sähköpattereille, sillä sehän olisi tosi vaarallista. Kerrostaloissa on yleensä kiertoilma ja erilaiset patterit kuin omakotitaloissa. En ole kyllä itse tätä harrastanut.

Talvella tai kesäkuumalla kun menemme jonnekin matkalle niin jätän pari isompaa astiaa täyteen vettä esim. kattilaan. Sieltä haihtuu pikku hiljaa kosteutta huoneeseen. Yhden laitan yleensä keittiöön ja toisen olohuoneeseen kukkasten lähelle. Ei ehkä kaikkein tehokkain keino, mutta parempi kuin ei mitään


Viherkasvit ovat myös hyvät tapa parantaa kodin ilmanlaatua. Ne kosteuttavat huoneilmaa ja muutenkin parantavat ilmanlaatua. Kodeissä on erilaisia saasteita, joita irtoaa huoneilmaan kuten formaldehydejä, bentseeniä ja trikloroetyleeniä.

Viherkasvien avulla voi siis vähentää kodin ilmassa olevia myrkkyjä, parantaa ilmanlaatua ja kosteuttaa huoneen ilmaa.

Onko teillä vielä jotain hyviä vinkkejä kuivan huoneilman nujertamiseksi?

 Tässä postauksessa keskityin huoneilman kosteuttamiseen. Minulta on tulossa myös blogipostaus huoneilman parantamisesta viherkasvein. Viherkasvien valinnassa kannattaa olla tarkkana sillä eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia. Tietyt kasvit ovat esimerkiksi huoneilman myrkkyjen poistajana erittäin tehokkaita. Näistä siis myöhemmin lisää.


Blogia voit seurata blogin nimellä Facebookissa ja Instagramissa.


torstai 3. tammikuuta 2019

Best nine kuvat ja tarinat niiden takana


Tässä on mun vuoden 2018 best nine -kuvat. Ne ovat siis kuvia Instagram tililläni, jotka ovat viime vuonna saaneet eniten tykkäyksiä ja kommentteja. Moni juttu tietysti vaikuttaa siihen miksi juuri nuo olivat ne suosituimmat. Ajattelin kertoa teille vähän tarinaa näiden kuvien taustalla.


Yksi suosituimmista kuvista ja blogipostauksistanikin oli pääsiäisen aikoihin julkaistu vehnän kasvatuskuva. Läpinäkyvästä Aalto-maljakosta näkyy läpi keltainen väri. Mullan sijaan olen käyttänyt vaipan geelimäistä sisusta, joka turpoaa vedestä. Ei se ekologisin vaihtoehto, mutta en halunnut pienen määrän takia ostaa multapussiakaan. Vaippoja sen sijaan kotoa löytyy. Ja tämä oli vielä pojalle pieneksi jääneestäkin vaipasta. Kuva liittyi blogipostaukseeni Vaihtoehtoja rairuohon istutukseen.


Seuraava kuva on kaupasta, jossa on korissa banaaneja. Banaanit ovat tarkoitettu kaupassa syötäväksi. Tämä on mielestäni ihana tapa kauppiaalta huomioida lapset. Vastaavia hedelmäkoreja olen nähnyt muutamassa eri paikassa Suomessa ja Virossa.

Olin pojan kanssa Helsingissä katsomassa Ankallisgalleria-näyttelyä Ateneumissa. Sen jälkeen poikkesimme kaupoille ostamaan illaksi herkkuja. Mieheni oli poikkeuksellisesti junalla liikkeellä. Meillä kun oli auto käytössä. Hän oli vasta melko myöhään Helsingissä. Minä ja poika olimme jo päivällä menneet Turusta Helsinkiin. Siskoni asui vielä tuolloin Lauttasaaressa. Vielä tuolloin en tiennyt, että se olisi viimeisiä kertoja kun niillä seuduin hänen luonaan liikun. Sisko kun muutti maalle. Lauttasaaren ja Koivusaaren alue on niin kaunis merenrantoineen ja lenkkipolkuineen.


Vuonna 2018 vietimme paljon aikaa Pietarsaaressa, jossa mieheni oli töissä. Meillä oli kaksi asuntoa. Kävimme myös pojan kanssa aina välillä Pietarsaaressa. Itselläni loppui työsuhde heinäkuun alussa, joten sen jälkeen ehdimme nauttia Pohjanmaan maisemista ja upeista rannoista. Pari suosituimmista kuvista onkin juuri Pietarsaaresta.

Kesä oli todella lämmin, suorastaan kuuma! Pietarsaaressa ei onneksi ole pulaa uimarannoista. Kuvassa 3-vuotias poikani nauttii Fäbodan hiekkarannan dyyneistä ja aurigonsäde porottaa kuvassa. Tämä on yksi lempikuviani kesältä.

Toinen Pietarsaaren kuva on elokuun lopulta. Kävimme aina välillä poikani kanssa nauttimassa Aspegrenin puutarhan maisemista. Piti ainakin vielä kerran päästä tuolla käymään. Puutarhassa saa ilmaiseksi katsella kasveja ja kukkasia. Kuvaa ottaessa oli jo syksyinen fiilis, kun oli omenoita ja auringonkukkaset kukkivat kauniisti. Omenat alkoivat olla kypsiä ja piti ottaa kuva, jossa omenat näkyvät. Näin jälkikäteen päin hetki ja kuva oli vielä aika kesäinen, mutta se oli siis fiilis silloin. Tein blogiin kirjotuksen siitä mitkä asiat saavat minut syksyn fiilikselle (klik). Voi kuinka näitä kuvia katsoessa tuleekaan ikävä upeaa kesää ja noita paikkoja. Meillä oli pojan kanssa ihan super hieno kesä! Tehtiin kaikkea kivaa yhdessä.


2018 matkustimme myös jonkin verran. Matkapostauksistani eniten tykkäyksiä sai kuva minusta Gran Canarialla, jossa olimme perheeni kanssa loppu syksystä. Tämä oli kolmas kertani saarella ja halusin taas päästä katsomaan kaunista Puerto de Moganin -rantakylää. Mutta niin oli halunnut sadat muutkin. Me olimme menneet sinne sukellusveneretkeä varten. Vasta paikan päällä tajusimme, että sattui olemaan paikan markkinapäivä. Turistit usein käyvät lomansa aikana ainakin yksillä markkinoilla, joita löytyy eripuolilta saarta. Ja myös tuo paikka on monen to do -listalla, kun Gran Canarialla matkustaa. Ihan kuin minullakin vaikka jo pari kertaa se oli nähty ennestään.


Loppukesästä vietimme mieheni kanssa seitsemän vuotis hääpäiväämme. Sitä piti tietysti kuohuviinillä juhlistaa. Hääpäivänämme julkaistu kuva kuoharilaseista, jossa taustalla näkyy hääkuvamme oli myöskin yksi eniten tykkäyksiä saanut kuva.

Myös toinen kuva liittyy hääpäiväämme. Itse hääpäivänämme emme olleet missään sen enempää juhlimassa. Parin viikon päästä siitä kuitenkin syyskuun puolella vietimme ensimmäistä lapsivapaata viikonloppua. Poika oli isovanhemmilla hoidossa. Pääsimme mieheni kanssa nauttimaan ravintolaan oikein pitkän kaavan mukaan. Siitä tuli myös blogipostaus tehtyä (klik). Noin 2,5h nautimme ravintola Rosterin herkullisista ruoista ja viinipaketista. Päätimme ehti illan viimeiseen bussiin. Ravintolan ulkopuolella, matkalla bussipysäkille pyysin miestäni nappaamaan kuvan minusta upean Pietari Brahen -patsaan edustalla.

Ilta oli yllättävän lämmin ja tuntui kuin olisimme jossain etelässä olleet. Kaunis iltavalaistus tuon patsaan ympärillä ja pensaat kukkivat. Tämä oli sellainen minilomaviikonloppu lähimaisemissa. Edellisen vuorokauden olimme olleet yötä Naantalin kylpylässä, uimassa ja nauttimassa hoidoista. Olipa ihana viikonloppu!


Tänä jouluna tein erilaisia herkkuja ja koristeita kotiin joista blogiinkin olen kirjoittanut. Kuva pannacottasta viinilasissa, jossa on päällä piparkakku oli suosittu kuva. Meille oli tulossa vieraita, joten tein pientä jälkkäriä tarjolle.

Aluksi ei näyttänyt hyvältä lumen suhteen, joten päätin varmistaa jouluisen/lumisen tunnelman myös sisällä kotona. Kuvan taustalla näkyy katajan oksa, johon olen itse ekologisesti tehnyt luntamuistuttavan kuorrutteen. Pannacottasta olen tehnyt myös glögipannacotta-version. Siitäkin olen tehnyt blogiin jutun (klik).

Toinen suosittu jouluinen kuva oli joulutorttu, jonka suunnittelin joulutähden (sen kukkasen) muotoon. Ohjeen löydät blogistani (klik). Jouluisten leipomusten tekeminen ja nauttiminen joulun alla tuovat mulle joulufiilistä.

Tällaiset kuvat ja tarinat niiden taustalla. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee yhtä hyvä. Loppuvuodesta tuli ostettua uusi kännykkä, jossa oli toivomani entistäkin parempi kamera. Suurin osa kuvista, kun tulee nykyään otettua kännykällä. Pari järjestelmäkameraa ovat jääneet pääosin hyllylle pölyttymään.